Kun tarpeeksi haluaa voi oppia vaikka mitä…
Olipa kerran vasenkätinen Veera joka inhosi käsitöitä. Inho käsitöitä kohtaan oli muodostunut ala-asteella käsityötunnilla, koska Veera ei oppinut kutomaan. Ei vaikka kuinka yritti ja kävi jopa tukiopetuksessa käsitöistä. Veeraa itketti ja hävetti, koska ei osannut kutoa niin kuin muut. Käsityönopettaja oli tyly ja ei voinut ymmärtää miten Veera ei osannut kutoa tai edes virkata. Veeran äiti yritti opettaa Veeraa peilin kautta kutomaan, koska äiti oli oikeakätinen eikä osannut kutoa vasemmalla kädellä. Käsityönopettajakaan ei osannut opettaa vasenkätisesti.
Ylä-asteella oli opettaja, joka sai Veeran oppimaan kutomaan suoraa. Veera kutoi pätkän suoraa neuletta, josta opettajan avustuksella ommeltiin jonkisortin pipo. Kutominen oli tuskaa ja kaikki käsityötunnit olisi Veeran mielestä voinut käyttää vaikka köksään tai liikuntatuntiin. Ylä-asteen käsityötunneilta päästyään Veera päätti ettei enää ikinä tee mitään käsitöitä, eikä varsinkaan kudo. Inho käsitöitä kohtaan oli niin suurta ettei Veera ollut oppinut ikinä ompelemaan edes nappia.
Nyt yli 20-vuotta myöhemmin Veera hoksasi, että haluaa kokeilla voisiko oppia sittenkin kutomaan jos oikeasti kärsivällisesti yrittää, eikä heti ala inhoamaan kutomista kun ei heti onnistu.
Piti siis elää 33-vuotiaaksi, että uskalsin kokeilla uudestaan kutomista. Minulla on kaksi hyvää ystävää, joista toinen Suvi on kutomisen maailmanmestari ja kutonut 5-vuotiaasta saakka. Toinen ystäväni Mira on kutonut myös viimeisen kerran ylä-asteella ja oli keksinyt, että haluaa kokeilla kutomista uutena harrastuksena. Miran innoittamana minäkin päätin, että nyt on minunkin aika edes kokeilla voisinko onnistua tässä lajissa. Kysyimme Miran kanssa yhdessä Suvilta vinkkejä mistä kannattaisi aloittaa ja saimme Suvilta vinkin neuloa aloittelijoille sopiva Novitan Hygge Wool-pipo.
Kävin ostamassa langat ja puikot ja otin ne mukaan syysloman mökkireissulle. Pelkkien aloitussilmukoiden luonti tuotti jo aluksi tuskaa, mutta onnistui kuin onnistuikin YouTuben avulla. Novitan ohjeiden ja YouTuben avulla kutominen pääsi alkuun. Ihan mahtavaa, että nykyään on tämmöisiä videoita, joiden avulla myös me vasenkätiset voimme oppia kutomaan. Äitini oli mökillä myös mukana ja auttoi minua, vaikka oikeakätinen onkin hän pystyi neuvomaan minua silti ja kutominen eteni syysloman aikana hienosti! Seuraavana viikonloppuna sain kudottua pipon valmiiksi ja en voi oikeasti vieläkään käsittää, että olen itse tehnyt tuon luomuksen! Minä, jonka ei ikinä pitänyt osata kutoa yhtään mitään. Ja sen lisäksi, että sain pipon tehtyä muutamassa päivässä vielä pidin neulomisesta! Aijonko jatkaa? No ehdottomasti kyllä. Harjoittelen vielä seuraavan pipon itselleni eri värisestä langasta, jonka jälkeen ajattelin kutoa pipon pukinkonttiin. Haluaisin neuloa myös säärystimet, sekä opetella kutomaan villasukan!
Tässä on teille elävä todiste siitä, että mitä vaan voi oppia kun tarpeeksi haluaa. Kiitos Mira, kun innoitit minutkin kutomaan, kiitos Suvi kun annoit ohjeet mitä lähtä tekemään, kiitos äiti kun jaksoit auttaa TÄSSÄKIN ja kiitos YouTuben opetusvideot, sekä Novita. Kutominen rulez.
-V-
