Ystäväni migreeni

Ystäväni migreeni 

 

Migreeni on pahin ja tuskallisin kipu mitä olen ikinä elämässäni kokenut fyysisesti.  En tiedä mitään niin voimakasta kipua kuin migreeni. Ei edes synnytys vaikka synnytin luomuna ilman lääkkeellistä kivunlievitystä.

Haluan kirjoittaa ja avata tätä aihetta, koska minulta on monesti kyselty migreenistä ja olen joutunut selittelemään ihmisille, miten voin olla niin kovassa päänsäryssä, etten voi kuin maata pimeässä huoneessa toimintakyvyttömänä.

 

 

Olin 5-vuotias kun sain ensimmäisen migreenikohtauksen päiväkodissa. Muistan päivän kuin eilisen. Kuin salama kirkkaalta taivaalta minuun iski toispuoleinen päänsärky, joka johti siihen, että oksensin. Päiväkodissa luultiin, että minulla on oksennustauti ja he soittivat vanhempani hakemaan minut pois hoidosta. Näin tapahtui useita kertoja ja aina ajateltiin, että kyseessä on oksennustauti, koska kohtaukseen liittyi aina oksentaminen. Vasta myöhemmin vanhempani hoksasivat, että kyse olikin migreenistä. Lapsena minulla liittyi migreenin monesti jännityksen laukeaminen. Olin saattanut esim. jännittää jotain esitystä todella paljon ja kun esitys oli mallikkaasti ohi minulle iski migreeni. Myös erilaiset hajut ja ruoka-aineet aiheuttivat minulle migreenin (ja aiheuttavat edelleen.) Sen jälkeen kun olin koulun ruokalassa oksentanut lautaselle saatuani migreenikohtauksen jauhelihamaksa-kastikkeen- hajusta ei minun tarvinnut enää syödä pakolla maksaruokia. En nykypäivänäkään siedä maksaruokien hajua saati makua. Ylä-asteella sain varsinaisen virallisen lääkärin diagnoosin migreenistä sen jälkeen kun viikottaisille päänsäryille ei löytynyt muuta syytä pään magneettikuvauksessa eikä silmälääkärin vastaanotolla.

 

Migreeni on päänsärkykohtauksia aiheuttava sairaus, joka johtuu useimmiten ulkoisten tekijöiden aiheuttamasta reaktiivisesta häiriöstä aivorungossa. Migreenikohtaus alkaa sähkökemiallisella muutoksella aivorungossa, kun jokin kohtauksen laukaisija, esimerkiksi kirkas valo tai stressi itsessään käynnistää migreenin. Migreeni puhkeaa yleensä nuoruudessa ja se on perinnöllistä, sekä hiukan yleisempää naisilla kuin miehillä. Lähisuvussamme on paljon migreeniä. Isälläni, äidilläni, siskollani, tädilläni, sekä monella serkullani on myös migreeniä. Migreeni on yleensä toispuoleista voimakasta päänsärkyä tai aurallista migreeniä, jossa särkyä edeltää aura- eli esioire, joka voi olla esimerkiksi sahalaitamainen näköhäiriö, kasvonpuoliskon tai yläraajan laajeneva puutuminen, lihasheikkous, huimausoire tai puheen vaikeus. Itselläni migreeni on toispuoleista kovaa kipua johon pahimmillaan liittyy oksentaminen.  Yleensä koko oikea puoli päästä jomottaa silmiä myöten. Valot, hajut ja liikkuminen pahentavat kipua. Kohtaus kestää itselläni muutamasta tunnista kahteen tai jopa kolmeen päivään. Pahimmillaan on ollut kokonainen viikko kun olen joutunut kärsimään ennen kuin olen ollut taas oikeasti tolpillani. Monesti ennen migreenikohtausta minulla saattaa tulla erilaisia ennakko-oireita kuten makeanhimon lisääntymistä, haukottelua ja väsymystä. Kun migreenikohtauksesta on selvinnyt menee vielä pari-kolme päivää ns. ”migreenikrapulassa.” Olo on tunkkainen, väsynyt ja mieliala saattaa vaihdella.

 

 

Migreeni rajoittaa elämääni monella tapaa, mutta olen oppinut elämään sen kanssa ja osaan ennakoida mahdollisia tilanteita, jotka saattavat laukaista kohtauksen. Pahimpia migreenin aiheuttajia minulla ovat väsymys, stressi, verensokerin laskeminen, liiallinen sokerinsyönti, valvominen, alkoholin nauttiminen ja erilaiset voimakkaat hajut/tuoksut. Mitä säännöllisempää ja tasapainoisempaa elämää vietän, sen vähemmän minulla on migreeniä. On sanomattakin selvää, ettei kukaan pysty elämään kokonaan esim. ilman stressiä tai valvomista. Se mihin pystyn itse kuitenkin vaikuttamaan on, että pyrin nukkumaan tarpeeksi,  mutta en kuitenkaan liikaa,  pidän kiinni 2-4h ateriarytmistä ettei verensokeri laske liian alas, syön terveellistä ja ravintorikasta ruokaa, harrastan säännöllisesti liikuntaa, mutta en kuitenkaan liikaa tai liian voimakasta jos olo on väsynyt,   en käytä liian voimakkaita hajuvesiä (sain kerran kunnon migreenikohtauksen kun pyörin Stockmannin hajuvesiosastolla liian kauan tuoksuttelemassa ihania tuoksuja), yritän olla stressaamatta turhista asioista, välttämään liiallista herkkujen syöntiä ja alkoholia nautin vain kohtuudella ja harvoin.

 

Migreeni on kulkenut elämässäni 27-vuotta. Missään vaiheessa ei ole ollut vaihetta etteikö se olisi kokonaan lakannut. Raskausaikana minulla ei ollut varsinaista voimakasta migreeniä, mutta muuta päänsärkyä olikin viikolle 20 asti. Minulle on kokeiltu kaikki mahdolliset migreenin täsmälääkkeet, mutta niistä ei juurikaan ole ollut apua. Hormonaalista ehkäisyä en ole käyttänyt vuosikausiin, sekin nimittäin saattaa olla yksi mikä aiheuttaa migreeniä.  Olen joutunut käymään aikuisiällä lukuisia kertoja päivystyksessä makaamassa tipan nokassa kun mikään lääke ei ole pysynyt sisällä, joten olen saanut lääkkeet ja nestettä suonensisäisesti. Yleensä migreeni on pahimmillaan minulla keväällä kun auringon valo hohkaa hangen kautta.

Kevät 2016 oli minulle käännekohta migreenin kanssa. Sitä ennen minulla oli ollut kohtauksia n. kerran kuukaudessa, mutta tuona keväänä kohtauksia oli joka viikko. Silloin päätin, että nyt tämän on loputtava. Marssin työterveyteen ja vaadin saada hoitoa joka auttaa. Tarkastutin samaan aikaan myös silmät ja silmälasini uusittiin, teetin uuden purentakiskon yöksi ja työterveyslääkäri suositteli minulle migreenin estolääkettä. Estolääke ei poista migreeniä kokonaan, mutta se helpottaa ja sen tavoitteena, että ajan mittaan kohtausten määrä ja kipu puolittuu. Halusin ehdottomasti kokeilla estolääkettä. Sen kevään jälkeen tunsin, että elämässäni alkoi jokin uusi suunta. Pystyin tekemään asioita joita normaalit ihmiset tekevät ilman, että joka kerta kun on esim. valvonut pitempään rokotetaan sitä heti migreenikohtauksella. En voisi kuvitellakaan elämää ilman migreenin estolääkettä. Estolääke otetaan joka päivä. Otan sen aina aamuisin samalla kun otan muutkin vitamiinit. Estolääke ei ole poistanut migreeniäni kokonaan, mutta se on lievittänyt oireita ja vähentänyt kohtauksia. Silloin kun on tunne, että migreenikohtaus tulee otan estolääkkeen rinnalle varsinaisen kohtauslääkkeen ja menen lepäämään pimeään huoneeseen. Jos tuntuu, että on tulossa ns. lievempi migreeni otan 800mg Buranan ja 1g Panadolin. Ne yhdessä otettuna vievät lievän migreenin pois. Niin voimakkaita migreenikohtauksia, että joutuisin menemään päivystykseen tippaan on minulla nykyään 1-3 kertaa vuodessa. Yleensä saan hoidettua migreenikohtaukseni kotona, mutta silloin olen täysin lamaantunut ja toimintakyvytön etten voi kuin maata pimeässä huoneessa. Kiitokset taas vain vanhemmilleni, ystävilleni ja lähisukulaisille, jotka auttavat minua aina kohtauksen tullessa, tuovat kylmää käärettä otsalle, juottavat vettä ja huolehtivat H:sta.

 

 

Toivottavasti tämä teksti avasi jollain tapaa tietoa ja kokemuksia migreenistä, sekä ymmärrystä siihen, että jos jollakulla on migreenikohtaus sitä ei todellakaan pidä vähätellä. Migreeni on niin jäätävä ja voimakas kipu, ettei sitä toivo kenellekään ja se joka sitä ei ole kokenut ei voi oikeasti tietää kuin kipeä joku toinen voi olla. Siinä vaiheessa kun aikuisiällä itken kivusta enkä pysty olemaan missään asennossa voin kertoa, että olen toivonut ennemmin kuolevani siihen kuin kärsiväni siitä tuskasta. Onneksi olen päässyt yleensä suhteellisen nopeasti lääkäriin ja saanut tarvittavan hoidon. Sen jälkeen kun kipu lakkaa olo on euforinen. Enkä tarkoita tällä nyt oloa, että olisin suonensisäisitä lääkkeistä lääkepöllyssä, koska kipulääke mitä minulle on tiputettu on ollut ihan perus särkylääkettä  parasetamolia tai ketoprofeiinia, sekä nestettä, mutta kun se on pysynyt sisällä eikä ole tullut oksentamalla ulos on kipu hellittänyt ja olo on kuin uudesti syntynyt. Kohtauksen jälkeen muutama päivä menee vähän sumuisessa olossa, mutta sitten elämä hymyilee taas!

 

Kuulen mielelläni kommentteja ja kokemuksia, mikäli täällä on joku jolla on omakohtaisia kokemuksia migreenistä. Laittakaa rohkeasti viestiä! ❤️

 

 

-V-