”Et näytä vegaanilta” – Öhm. Niin, miltähän vegaanit sitten näyttävät? Vegaaneja on ulkonäöltään erilaisia yhtä paljon, kun vegaanejakin. Edelleen on yleinen käsitys, että vegaani voi olla ainoastaan rastatukkainen ja puita halaava hippi. Älkää käsittäkö väärin, minulla ei ole mitään rastapäisiä hippejä (eikä puiden halaamista) vastaan :D. Tarkoitan tällä ainoastaan, että rastat ja hippeys (… ja se puiden haliminen) ei ole edellytys veganiselle elämäntavalle.

Vegaanit syövät ainoastaan ituja, heinää ja porkkanaa – Mjoo… Hehe.

Kuvat – Maria Pennonen

”Moi, olen Irini ja olen vegaani” – Ei, vegaanit eivät tee itsestään sen isompaa numeroa, kuin sekaanitkaan. TOKI, joillain on tarve korostaa omaa ruokavaliota ja elämäntyyliään mutta toisaalta se ei koske ainoastaan ”meitä”. Väitän, että aikamoni sekasyöjäkin mainostaa monesti, miten lihansyönti on jees ja ihminen ei pärjää ilman lihaa.

Edelleenkin joillekin tulee yllätyksenä, etten käytä mitään eläimistä tullutta.

Vegaaniseen elämäntapaan siirtyessä ihminen luopuu itsestään, sielustaan ja about kaikesta entisestä elämästään – Ei. Omalla kohdallani voin kyllä sanoa, että arvot ja tavat on muuttuneet aika paljon. Ympäristöasioista on tullut tärkeämpiä, ei ainoastaan ruoan vaan myös esimerkiksi kulutuksen ja ostokäyttäytymisen suhteen. Ennen saatoin surutta laittaa useamman satasen käsilaukkuun, nyt ohjaan rahat mielummin esimerkiksi Tuulispäälle, HESY:lle, OE:lle tai Animalialle. Tämä asia ei ole suoraan yhteydessä veganismiin, mutta tämä ”muutos” on tullut nyt veganismin myötä. En myöskään ennen miettinyt ollenkaan ostaessa… Noh, yhtään mitään. Oli kausia, jolloin ostin vain ostamisen ilosta.

Vaikka arvoni ja tapani ovat jonkin verran muuttuneet, olen silti minä.

”Mut proteeiniahan vegaanit ei tarpeeksi saa” – Väärin. Proteiinia on melkeimpä kaikkialla. Kaurassa, pavuissa, linsseissä, tofussa, seitanissa, pähkinöissä, tempessä, herneissä ja hampussa. Noin niin kuin esimerkkinä. Saan itse helposti päivittäin 100 – 120 g proteiinia.

”Mut ethän sä voi syödä mitään hyvää enää. Mä en vois koskaan luopua juustosta” – Itseasiassa en ole edes kaivannut juustoa kertaakaan ja minä tosiaan rakastin juustoa. Mutta tippaakaan ikävä sitä ei ole ollut. Eikä rehellisesti sanottuna mitään muutakaan.

En koe, että mistään olisi tarvinnut luopua. Voimme edelleen grillata makkaraa ja herkutella jäätelöllä.

Voisin syödä mitä vaan, mutta en halua. Voin syödä nyt mitä herkullisimpia ruokia ja voinkin kertoa, että taloutemme ruoat ovat monipuolistuneet ihan valtavasti uuden elämäntavan myötä. Esimerkiksi mausteiden käyttö on monipuolisempaa ja uusia raaka-aineita kokeilee herkemmin.Jälkeenpäin ajateltuna ruokamme toistivat ennen todella pitkälti samaa kaavaa.

”MEAT IS MURDER” – En ole paasaavaa sorttia. Vastaan ja kerron kysyttäessä, osallistun esimerkiksi Facebookissa keskusteluihin ja saatan tuoda kantani esille tiukastikin (muun muassa täällä). Mutta en ole sellaista tyyppiä, joka ruokapöydässä tai Rautatientorilla paasaisi lihansyöjille. Älkää loukkaantuko! En vain yksinkertaisesti koe sitä omaksi jutukseni. Minulle mieleisempi tapa tuoda vegaanista elämäntapaa esille, on julkaista täällä blogissa reseptejä, joita sekasyöjänkin olisi helppo lähestyä ja kokeilla. ♥

PS. 3. – 9.7 saat koodilla TUULISPAA 15% alennusta Ivana Helsinki -nettikaupan kaikista tuotteista! Voimassa myös Uudenmaankadun myymälässä. Kaikista koodilla tehdyistä ostoksista lahjoitetaan 15% Eläinsuojelukeskus Tuulispäälle.