Keskikesän kukkapläjäys ja ensiviikon elämänmuutos

Kauheaa väriloistoa meillä ei kyllä ole, kun lähes kaikki kukat ovat pinkkejä, violetteja tai valkoisia ja niistäkin samanväriset tuntuvat löytäneen tiensä samoihin penkkeihin, mikä on hämmästyttävää. Tällä hetkellä näyttävimmin kukassa ovat perennoista pionit, kurjenpolvet, harjaneilikat ja jalopähkämöt. Myös köynnöshortensia ja kameliajasmike tuovat valkoisilla kukillaan raikkautta vihreyden keskelle.

Pionit aukesivat helteistä johtuen nopeasti ja joka puolella taloa lähes yhtä aikaa, joten ilo jäänee aika lyhytaikaiseksi. Maljakossa näyttävät kestävän yli viikon eli ehkä jopa pidempään kuin kukkapenkissä. Sadekuurojen painamia kukkia voikin siis hyvillä mielin ottaa maljakkoon.

Tällä hetkellä odotan innokkaimmin laventelien ensimmäistä kukintaa ja tähkäesikon toista. Jälkimmäinen teki viime vuonna yhden kukan ja tänä vuonna jo kuusi. Ehdin jo luulla, että on kuollut ja sen jälkeen, ettei kuki, mutta antoi vaan vähän odotuttaa itseään.

Meillä on tapahtumassa suuri elämänmuutos, kun kuopus aloittaa ensi viikolla armeijan, tänään oli viimeinen päivä kesätöissä. Vielä en tiedä, ovatko korona-ajan lomajaksot edelleen käytössä eli että ovat pitkään kiinni ja pitkään vapaalla, vai palataanko jo normaaliin lomakäytäntöön. Joka tapauksessa tullaan oleen miehen kanssa entistä enemmän kaksin. Siivota varmaan tarvii vähemmän ja ruokamäärän saa puolittaa 🙂.

koti piha-ja-puutarha ystavat-ja-perhe

Alkukesän kukkaloistoa

Tämän kesän rypistykset on onnellisesti ohi, terassi laatoitettu ja kuopuksen Gaudeamus Igiturit laulettu. Tosin juhlat katseltiin kotona, juhlakaluilla oli maskit ja laulukielto esti laulamisen. Kun vielä koulu sössi tekniikan, niin että reksin puhekin jäi kuulematta, niin eihän tuo yhtään samalta tuntunut kuin ”oikeat” juhlat, mutta onneksi kotona voitiin juhlia lähes normaalisti, koska sää suosi ja saatiin ripoteltua pöydät puutarhaan turvaväleillä. Kuvien otto jäi normaaliakin vähäisemmäksi ja piti lavastaa niitä vielä kaksi päivää jälkikäteen. Samaa tein esikoisenkin juhlien kohdalla. Virallinen potrettikin on vielä ottamatta.

Pihan kukinta alkaa olla parhaimmillaan ja kauhistelin juuri, että kuinka tulin sopineeksi Tampereen puutarhaseuran vierailun meille heinäkuun lopulle, vaikka viime kesän lehtijutun teossa totesin, että meillä ei juhannusviikon jälkeen kuki mitään. Tuon lehtijutun kautta tuo vierailupyyntö tulikin, joten tervetuloa vaan, jos satut kuulumaan yhdistykseen. Voin sitten kertoa, mitä meillä olisi kukkinut, jos olisitte käyneet kesäkuussa 😄.

Mies kaipasi eilen kompostorille tyhjennyspaikkaa, joten laajentui taas yksi kukkapenkki sillä välin, kun olin vanhemmillani siivoamassa. Asukkejakin oli siihen tyrkyllä pari pensasta ja liuta jaettavia perennoja, mutta istutin ensi hätään dahliat. Otin ne kellarista kasvamaan ihan liian aikaisin ja sitten en jaksanut istuttaa ja ovat kasvaneet parvekkeella säkeissä jo useamman viikon. Mahtavatko kukkia lainkaan, en ainakaan bongannut istuttaessa nuppuja.

Myös kurkut istutin vasta eilen,  niissä on hädin tuskin ensimmäiset oikeat lehdet, tomaatit sentään jo kukkivat, tosin niitä oli aivan liikaa, joten laitoin useamman samaan purkkiin, saa nähdä, kuinka se vaikuttaa satoon. Myös kurkkuja laitoin laiskuuksissani kaksi per purkki. Ja laiskuuden huippu oli, että ostin bambukeppejä herneiden tueksi. Satoi niin kovasti enkä halunnut lähteä pajunoksia etsiskelemään, kun hyttysiäkin on niin jukkelisti ja satuin poikkeamaan Hankkijalla paria tainta hakemassa ja siellä oli juuri sopivia keppejä tarjolla. Toivottavasti joku panda ei joutunut dieetille mun laiskuuden vuoksi.

Perennoista suurin osa näyttää kukkivan tänä vuonna komeasti, samoin kaksivuotisista sormustinkukkia ja harjaneilikoita on tulossa paljon ja lemmikki on suorastaan vallannut pihan. Lisäksi näyttää siltä, että viime vuonna siemenistä kylvämäni tähkälaventelit saattavat kukkia. Kuinka ihanaa se olisikaan! Mutta kuvat puhukoot puolestaan.

koti piha-ja-puutarha