Lisää ikivihreitä

Kädet on kuin santapaperia ja täynnä haavoja pitkän viikonlopun ylenpalttisesta puutarhassa puuhailusta. Tai puutarhoissa, sillä myös omien vanhempien ja anopin pihoja piti käydä vähän fiksailemassa.

Oman pihan takaosa sai kokonaan uuden ilmeen, kun siirrettiin sieltä suuri mustaherukkapensas ja jokin naapurista levinnyt puu muualle. Herukka muutti takaisin samoille huudeille, kuin mistä oli alunperin siirretty, eli muiden marjapensaiden luokse. Tuo olikin sille aivan liian varjoinen paikka. Uusistakin kasveista moni tykkäisi varjoisasta keväästä ja aurinkoisesta kesästä, mutta sen sijaan saavat aurinkoisen kevään ja varjoisan kesän. Keskimäärin hyvin siis.

Siirsin tilalle myös yhden oman tuijan ja kanadanhemlokin. Jälkimmäinen muutti jo toisen kerran, mikä ei ole kovin fiksua, kun on meidän oloissamme arka, mutta uusi paikka on kyllä parempi. Ei tosin mahdu siinäkään suureksi kasvamaan, mutta se on sen ajan murhe. Tilalle siirsin yhden itse kasvattamani ja leikkaamani metsäkuusen.

Edellisten kaveriksi ostin pallotuijien kääpiömuotoa, Danicaa ja kellertävää versiota Golden Globea. Yhden pinkin, tuuhean, pienen ja kestävän alppiruusun halusin myös ja lajikkeeksi valikoitui lopulta Royal Candy. Lisäksi ostoskoriin päätyi yksi uusi puksipuu ja kolme ilmeisesti serbiankuusen kääpiömuoto Karelia. Erilaisia viime syksyn alennusmyynnistä hankittuja pikkukatajia odotti myös loppusijoituspaikkaa, joten vähän piti istutusalueita taas laajennella, että kaikki sopivat. Mies totesi, että eipähän tarvitse tuonne pihan takaosaan enää ruohonleikkurin kanssa mennä, ruohikon ala pienenee meillä kuin pyy maailmanlopun edellä nyt, kun lapset ovat aikuisia eikä tilaa pallopeleille ja trampoliinille enää tarvita. Ja itsellä on olo kuin karkkikaupassa, kun tiedän, että voin laajennella istutusalueita mielin määrin. Vähän haaveilen kuorikatteesta koko marjatarhassa ja sorapohjasta kasvihuoneen sivuilla ja takana. Toistaiseksi en ole löytänyt kaunista, edullista ja toimivaa tapaa tehdä pitkiä rajauksia eri maamassojen välille, joten nuo suunnitelmat saavat vielä odottaa.

Koti Piha ja puutarha

Terassiprojektia pukkaa

Kehittelin miesväelle vähän isomman ulkoprojektin, kun huomasin yhtenä iltana, että Bauhausissa oli laattatarjouksessa joka kolmas paketti ilmainen. Lisäksi yksi pakkasenkestävä ja riittävän karhea laatta oli jo muutenkin puolet halvempi, kuin muut. Ja koska tarjous oli umpeutumassa, ostin sian säkissä, eli 24 neliötä terassilaattaa kestopuuritilöiden tilalle. Päädyttiin lopulta 30×60-kokoon ja vähän mielenkiintoisempaan ladontaan, kuin aluksi suunnittelemani 30×30, mitä meillä on sisällä ja sivuterassilla. Ihan hyvännäköinen laatta, joten ainakaan vielä ei selvinnyt syy edulliseen hintaan. Nyt vaan odotetaan lämpimämpiä kelejä, jotta homman voi aloittaa.

Tänään paistoi koko päivän ja niinpä siivosin loputkin istutusalueet ja harjailin kiveyksiä. Krookuksetkin avautuivat isommalla joukolla ekaa kertaa ja sitä myöten myös ensimmäiset kimalaiset ilmestyivät pörräämään. Naapurin kyyhkyt saapuivat jo pari viikkoa sitten kujertelemaan, tikka rummuttaa katulampun kupua ja fasaanit mekastavat mukana. Toivottavasti isompaa takapakkia ei enää tule, eilen sain vanhemmillani haravoidessa niskaani sakean raekuuron.

Nyt pitää jatkaa lukemista, sain vihdoin kirjastosta e-lainaksi Barack Obaman Luvatun maan. Aloitin varauksen muistaakseni sijalta 96, joten nyt on kahdessa viikossa saatava melkein 1500 sivua luettua. Jäljellä on 6 päivää ja 120 sivua/päivä. On kyllä todella mielenkiintoinen kirja, vielä paljon parempi kuin vaimon vastaava, josta siitäkin tykkäsin.

Koti Piha ja puutarha