Lähdin saksien kanssa katkaisemaan nuokkusyreenin oksaa, joka meinasi kukkien painosta taipua maahan asti ja litistää mennessään pionin. Ajattelin ottaa kukinnot maljakkoon ja kun olin puolet kukista leikannut, niin oksa nousikin takaisin pystyyn. Eli minä sain ihanan kimpun ja pensas sai pitää oksansa. Vaikka haketimme hirvittävän määrän oksia keväällä, niin uusia on taas kertynyt sen verran, että turhan päiten ei viitsi nyt keskellä kesää noita oksia katkoa, kun haketinkin on lainassa. Kuivien oksien hakettaminen on hankalampaa kuin tuoreiden eivätkä ne oksakasat pihaa kaunista. Sen sijaan nämä kaunistavat pöydän kuin pöydän, tällä kertaa vietettiin nimipäiviä, minkä kunniaksi puutarhapöydälle katettiin valkoinen liina. Tuo suuren konjakkilasin muotoinen maljakko on oikein omiaan tällaiseen roikkuvaan kimppuun. Tänä kesänä ei ole tullutkaan tehtyä kovin montaa varsinaista kukkakimppua, koristeeksi on toistaiseksi päässyt sipulikukkien jälkeen vain yksittäisiä kukkia pulloihin ja kimput ovat koostuneet syreeneistä ja pensasruusuista. Voisin yrittää kunnostautua ja viimeistään ensi viikon lomareissun jälkeen ottaa viikoittain yhden kukkakimppupostauksen.