Syyspuuhat tulevat jatkumaan vielä monta viikkoa, väsyttää pelkkä ajatuskin tulevista viikonlopuista, kun päivät lyhenevät ja kylmenevät ja pitää leikata, haravoida, kärrätä, istuttaa sipuleita ja suojata arkoja kasveja. Syksy taitaa olla kaikkein työläin puutarhavuodenaika ja taatusti se ainakin tuntuu siltä, sillä into hiipuu pimenevien iltojen myötä, keväällä ja kesällä sitä kuopsuttelee ilokseen, syksyllä se tahtoo olla pakkopullaa. Ja oman pihan lisäksi on siistittävä lapsuudenkodinkin pihaa, joka on jäänyt luvattoman huonolle hoidolle.

Tänään satoi kaatamalla, mutta sain silti tyhjennettyä kasvihuoneen tomaateista ja kurkuista. Tomaateista keräsin vain jo väriä saaneet, en nähnyt mielekkääksi kypsytellä vihreitä yksilöitä, ei niistä kuitenkaan tule maukkaita. Chilit ja suippopaprikat toin kaunistuttamaan olkkaria, sillä lämpimästä kesästä huolimatta pääsato niistä on vielä saamatta. Jokusen taimen yritän talvettaakin. Vein kasvihuoneeseen monivuotiset ruukkukasvit, jotta saan mullat vähän kuivahtamaan ennen talvisäilöön siirtoa ja jotta ensimmäiset hallat eivät pääse yllättämään ja toisaalta varastointiaika varastossa ja kellarissa jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Sisään muuttivat myös viimeiset viherkasvit ja dahlioiden joukosta löysin vielä muutaman amarylliksen sipulin. Niiden on nyt aika lepäillä kuivassa ja pimeässä. Uusina tai tauon jälkeen kokeilen talvettaa hentohöyhenheinää, mustakäärmeenpartaa, keijunmekkoa ja kelloköynnöstä. Jättiverbenat kukkivat vielä täysillä pääosin maassa, joten niiden annan vielä kukkia. Ajattelin kokeilla talvettaa ne tällä kertaa leikkaamatta.

Siirtelin vielä viimeisiä perennojakin. Isorikko on levinnyt kuivassa kivikkorinteessä, mutta ei kuki siinä, joten toin sen kokeeksi takapihalle. Siemenestä kasvattamiani valkoisen unikon taimia on joka paikassa, niitäkin vielä kaatosateessa jaoin ja siirtelin ja viikko sitten tein vielä kokonaan uuden kukkapenkinkin, kun sain ja ostin uusia taimia puutarhaseuran taimitapahtumasta. Olisin halunnut kaivaa jo dahliat ylös ja istuttaa uudet perennat niiden tilalle, mutta en vielä raaskinut, kun kukkivat. Muutaman juurakon kyllä jo nostin ja muutenkin karsin hennompia kukkimattomia oksia pois, sillä tavalliset etanat olivat vallan innostuneet rehevästä kasvusta. Aiemmin niistä ei ole ollut meillä mitään ongelmaa. Nyt pitäisi löytää vielä paikka Tokmannin vitosen mongolianvaahteralle, ei varmaan selviä ruukussa talvea.