Päivä, jolloin vertti saapui elämääni
Ihana Marja sai mut tajuamaan yhden jutun. Mä oon ambivertti.
Niin mikä? Ajattelin aluksi että se on joku uusi trendisana jollekin tyylisuuntaukselle ja ties mille, mutta ihan oikeasti se kuvaa millainen ihminen on. En ollut ennen kuullutkaan kyseisestä ilmauksesta, kunnes se yksi päivä pompsahti esiin blogeja lukiessa. Ja vaikka luen paljon, kuuntelen paljon ja otan selvää asioista monipuolisesti, niin ei – aivan tuntematon ilmaus oli kyseessä.
Mutta nytpä tajuan koko homman. En siis ole ekstrovertti, en introvertti, vaan ambivertti. Vertti kuitenkin.
Hallelujah, olen saanut persoonalleni jonkun käsityksen, eli siis miksi olen tälläinen kuin olen. En ala sen suuremmin tätä ilmausta avaamaan täällä – kannattaa klikata itsensä Marjan blogipostaukseen aiheesta tai sitten ihan vain googlettaa.
Erityisesti kolahtaa se, kuinka olen aina ollut ekstraväsynyt paljon sosiaalista kontaktia vaativan asiakaspalvelutyön jälkeen. Ja vaikka rakastan asiakaspalvelutyötä, ja olla kontaktissa ihmisten kanssa! Kun olen ollut sosiaalisissa ympyröissä pitkään, tarvitsen aikaa ihan vain itselleni. Olla itseni kanssa, kerätä voimia, rentoutua tai ehkä olla ja tehdä juttuja ihan vaan ypöyksin omassa kodissa. Saatan silloin toisinaan olla vastaamatta puheluihin. Enkä välttämättä halua tavata ketään. Sorry not sorry.
Tai se, että olen tosi herkkä aistimaan tunteita – siis jos joku on superiloinen, se tarttuu nopeasti minuun, tai jos joku on supersosiaalinen lähelläni, minustakin kumpuaa se pulppuava tyttö esiin vaikka sitä en yleensä ole. Ja päinvastoin, jos joku on surullinen, alan miettimään niitä kaikkia keinoja miten voisin auttaa toista, tai jos joku on vetäytyvä ja rauhallinen seurassani, se saa minustakin kaiken sen tyyneyden esiin.
Olen aina soimannut itseäni esimerkiksi siitä miksi lähden perjantai-iltana mieluummin yksin pitkälle lenkille kuin kavereiden kanssa baariin. Koska arkiviikon sosiaalinen habitus vaan kaipaa sitä epäsosiaalisuutta. Yksinoloa. Minulla ainakin. Nyt tajuan ja tiedostan. Nyt olen hyvin sinut itseni kanssa, vertti vierelläni.
Tämä oli päivä kun vertti tuli elämääni. Harmi vaan kun ei ole sitä skumppaa.
Onko minun lukijoissa kohtalontovereita?
Ihanaa lokakuun viimeistä viikkoa, tyypit!
xx Vilhelmiina