Lokakuun kirjat 🍁

Lokakuu oli varsin hyvä ja antoisa lukukuu. Sairastelin koko kuukauden flunssaa, joten kun liikkumaan ja ihmistenilmoille työn lisäksi ei ollut asiaa, niin kirjoja tuli kivasti luettua  Lokakuussa otin myös viimein äänikirjat käyttöön toukokuun jälkeen. Tässäpä tärpit viime kuulta.

Äänikirjat

🍁Annika ja Peppi ovat nelikymppisiä lapsuudenystäviä. Annika toimii juristina ja elämä soljuu ura edellä. Peppi pitää torilla kukkakioskia.

Yllättäen Annika saa tietää yhdellä lääkärireissulla olevansa raskaana ja rinnasta löytyy patti. Rintasyöpä ja raskaus pysäyttävät uranaisen elämän. Annika tajuaa kuolevansa ja haluaa Pepistä äidin lapselleen. Samalla Annika ymmärtää Pepin tarvitsevan rinnalleen miehen, isän lapselle. Kuolemaan valmistautumislista, Pepin treffien järjestely ja kirjeet syntymättömälle lapselle pitävät suorittaja Annikan kiireisenä, vaikka vielä olisi elämää elettävänä ensin.

Sanna Wikströmin romaani Elämä ensin on rohkeasti ja aidosti elämän realiteettien äärellä. Koin aiheen surulliseksi ja itseäni ja kyynelkanaviani epäilen aloitin kirjan äänikirjana. Tarkoitus oli lukea kirja loppuun oikeana kirjana, mutta niinhän siinä kävi, että äänikirja tempaisi mukaansa ja kuuntelin kirjan kahdessa päivässä.

Annikan totisuus ja Pepin koomiset treffit, sekä kirjeet vauvalle, Annikan veli Tommi ja muut kirjan henkilöhahmot ovat aivan loistavia ja tekevät kirjasta surullisen sijaan lohduttavan ja elämänmakuisen. Loistava!

Otava 2021, 318 sivua.

🍁Laura Malvivaaran teos Vaiti pääsi myös äänikirjana kuunteluun. Tähän tarvittiin vain kaksi pitkää kävelylenkkiä, kävelyn olisi voinut lopettaa kesken, mutta kirjaa ei. Niin taidokas kertomus, kuin Laura olisi kertonut tarinansa vain minulle,kuuntelin hengästyneenä. Koskettava, rehellinen, aito ja puhutteleva.

Tästä en halua paljastaa enempää, kirjaan liityy mediakohu, mutta tämän voi lukea ilman kohuun tutustumista ja antaa tarinan viedä. Toki muista arvioista löydät myös tietoa kirjan taustoista ja saatat siitä tietääkin jo jotain.

Otava 2021, sivua.

🍁Johanna Elomaa Sinä päivänä kun synnyin vie lukijansa matkalle Helsingin kesäöistä 2000-luvun Kaakkois-Aasiaan, Afrikkaan ja New Yorkiin.

Lukiossa ystävystyneet Pinja ja Keiju, viettävät hektistä opiskelija elämää ja etsivät paikkaansa yhteiskunnassa. Lukion jälkeen luetaan yhdessä pääsykokeisiin ja jatketaan lopulta yhdessä yliopistoon. Kun yliopiston luennot alkavat ahdistaa tytöt ottavat välivuoden ja suuntaavat Aasiaan.

Mitä kaikkea reppureissu tarjoaa tytöille, seikkailu jatkuu Afrikkaan ja New Yorkiin. Pinja kokee New Yorkissa, miten terrorismi muuttaa maailmaa. Täytyykö elämässä kulkea aina samaa perinteistä reittiä pitkin, entä jos valitsee toisin vaikka muut ovat toista mieltä?

Ultra Bran biisit ovat hauska punainen lanka kirjassa. Mahtavia miljöökuvauksia maailman katastrofien keskeltä. Toisaalta kerronta on surun värittämää, mutta tapahtumia on niin paljon, että mielenkiinto vie tarinaa eteenpäin ja suru on vain läsnä hetkissä eikä se jää lukijalle päällimmäiseksi mieleen hengästyttävässä elämän tarinassa. Tämä romaani on erilainen ja todellinen kuvaus valinnoista, ei mikään kevyt ja kiva opiskelijaelämän kuvaus. Viimeiset kaksi tuntia olivat yllättäviä.

Otava 2021, 396 sivua.

Kirjat

🍁Sophie Kinsella jatkaa kevyttä romanttista komedia linjaansa uudessa Tavataanko oikeasti? kirjassaan.

Ava päättää osallistua anonyymien kirjoittajien retriittiin Italiassa ja saada kirjoitettua rakkausromaanin loppuun. Retriittiin osallistuu sattuman kautta myös eräs mies, jonka kanssa rakkaus leimahtaa. Kirjoittaminen saa jäädä ja rakkaus tulla. He eivät tiedä toisistaan mitään, mutta rakkautta riittää.

Paluu Italiasta Lontooseen paljastaa keitä he todellisuudessa ovat. Vastakohtia alkaa löytyä enemmänkin, mutta kantaako rakkaus? Lisä maustetta tarinaan tuovat Avan kuriton koira, molempien ystävät sekä miehen perhe, työ ja entisyys.

Hauska romanttinen komedia, jossa molemmat päähenkilöt alkoivat välillä ärsyttämään, mutta kepeä ja kiva.

WSOY 2021, 406 sivua.

🍁Amanda Vaaran Majatalo Villa Venla- sarjan viides osa Ruusuja ja risuja jatkaa takuu varmaa viihdesarjan tyyliä, ehkäpä jopa viihdyttävämmin kuin muutama edeltäjänsä.

Villa Venla ei tunnu entiseltään, kun naapurin Ilona muuttaa pois ja uusilla naapureilla on uudet kuviot, joihin Villa Venla ei oiken tunnu sopivan. Avoliitto Petrin kanssa ja ex- puolisot Henri ja Jörn tuovat päänvaivaa omien teinien kommellusten lisäksi. Mutta onneksi täti Aulikki muuttaa Villa Venlaan ja muuttaako joku muukin kenties?

Kotimaisen viihdekirjallisuuden kärkikastia, viihdyttävä ja nopea.

Karisto 2021, 237 sivua.

Tästä lisää luettuja Amanda Vaaroja;

Luukku 5, 3x kirja-arvio

Lukulomalle ja alkutalveen neljä kirjavinkkiä! ❤

🍁Cecelia Ahernin novellikokoelma Nainen joka sai siivet selkäänsä ja muita kertomuksia ei kyllä ollut minun kirjani tässä hetkessä.

Novellit ovat kokoelma naistarinoita nykypäivän naisista ja heidän kohtaloistaan, kohtelustaan ja elämistään. Novelleihin kertomukset on ”naamioitu” satujen kaltaisiksi jopa utopisella tyylillä. Kirjassa mm. saadaan siivet ja sorsat puhuvat.

En syttynyt näihin, luin kolme ensimmäistä novellia ja kirja jäi kesken. Ehkä se saa vielä uuden mahdollisuuden.

Gummerus 2021, 299 sivua.

🍁Maija Kajanto ihastuttaa ja viihdyttää jo kolmannella osalla Titan ja Mikan arkiestetiikalla kirjassaan Kuin tilauksesta.

Työelämänhaasteet, ruuhkavuodet ja pelastavat ystävyyssuhteet ovat niin samastuttavia, että kirja täytyy ahmaista kerralla. Mikan ja Titan torpassa tepsuttaa nyt myös taapero Anni, mutta mitä kuuluu pariskunnan työelämiin.. lue ja koukutu. Tämä on huippu!

Myllylahti 2021, 314 sivua.

Muut Kajannon kirjat löytyy täältä

Marraskuun top-list

Itsepä tilasit, arkihuolia keventävä kirjavinkki!

Kuukauden saldo= 3 äänikirjaa, yksi kesken jäänyt kirja, 3 luettua kirjaa, 957 luettua sivua.

Ja vielä yksi ihana jouluinen kirjavinkki lasten ja nuorten kirjallisuudesta, mutta sopii hyvin meidän vähän vanhempienkin joulun odotukseen. Eva Frantzin kirjoittama ja  Elin Sanddtrömin kuvittama Ruukin salaisuus on jännittävä tarina, jossa on 24 lukua, vaikka joulukalenteri tyyppisesti luettavaksi. Tarinan 12-vuotias Flora matkustaa joulukuuksi äidin kanssa Helmerinkylään. Hylätyn kartanon pihapiiristä löytyy heille vuokramökki. Äiti kirjoittaa kirjaa, ja Flora alkaa kuulla ja nähdä kummia. Mitä kartanon mailla tapahtuu ja on tapahtunut? Mitä vitivalkoinen orava haluaa kertoa?

Kustantamo S&S 2021, 268 sivua.

Valoa marraskuun pimeyteen 🤎

Kulttuuri Rakkaus Kirjat Suosittelen

Ihana, kamala maanantai ☕

Viime viikko oli kamala. Tästä viikosta toivonkin edeltäjäänsä parempaa ja näinkö on, että jo maanantai tuo pilkahduksen, kenties vähän jo lupauksenkin paremmasta viikosta?  Mun maanantain tähtihetkiin kuuluivat ainakin nämä.

Tänään työpäivä oli aivan onnistunut, ei valittamista. Pelkäsin pahinta koko viikonlopun, että edeltävän viikon kiire, hikinen paita, pärjäämättömyys, ylityöt ja eväättömyys jatkuisi.

Näin auringonlaskun ja samaan aikaan satoi lunta. Niin kaunista.

Kamala flunssa jatkuu edelleen. Se vie veronsa kaikesta. Yli kuukauden jatkunut pitkittynyt flunssa on pitänyt huolen siitä, että viikonloput on odoteltu rauhassa maanantaita, että jaksaa töihin. En ole käynyt missään, en ole tavannut ketään, en ole soittanut kenellekkään, en edes viestiä kirjoittanut kenellekkään ystävälle. Mutta tänään jaksoin työpäivän jälkeen laittaa puhtaat pyykit kaappiin, tehdä ruokaa ja käydä äidillä, ja näin yhden ystävänkin ohimennen. Vaikka flunssa on vain pahentunut. Täältä tullaan normi ja lenkkipäivät!

Perjantaina mursin vahingossa varpaani, kyllä tämäkin vielä. Nyt jo naurattaa, vaikka se on pitkin päivää kolissut joka kulmaan, tietenkin. Siltikin, nauratti.

Olen vältellyt sokeria ja maitotuotteita, jo tovin onhan tämä jo viides flunssa perä perää, jospa se auttaisi edes hitusen. Arvaa, tuntuuko että jo alkais salmiakki ja suklaati parantaa? Tänään sain iltakahville suklaakakkua, no söin, en vältellyt.

Kahvit, kotona, rauhassa tänään. Minä en kahvia voi juoda enää kuuden jälkeen, saatika kahta kuppia enempää päivässä, muutoin menee unet. Mutta ne kaksi kuppia ovatkin sitäkin tärkeämpiä. Viime viikolla oli semmonen kiire, että join yhteensä viisi kuppia kahvia. Harmitti. Tänään sain molemmat kupit.

Tänään myös totesin, että enää ei tarvitse kaihtimia aukoa. Joka päivä töihin lähtiessä ja sieltä myös tultaessa on pimeää, joten turhaako tuota. Pimeässä passaa villakoirienkin lymytä. Hämärän hyssyssä on hyvä rauhoittua.

Huonon kirjan työntäminen hyllyn perälle ja varma valinta kehiin, lukunautinto on taattu.

Päivää ei pahentanut edes bensan hinnannousu, kun tankillinen maksoikin jo maltaita ja sain  tänään myös hyvää asiakaspalvelua. Toivottavasti näin nuhanenänä, varvasta ontuvana ja vastoinkäymisten nujertama onnistuin tekemään jotain hyvää jonkun päivään. Ainakin autoin rekkakuskia kuorman purussa pyyteettä.

Iloisia aikoja ja hetkiä uuteen viikkoon myös sinulle!

🤎 Villasukka

Puheenaiheet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään