Lokakuun kirjasuositukset
Siitä kun viimeksi kerroin lukemistani kirjoista, on uskomattoman kauan. Voisi melkein luulla, etten minä, kuudennen vuoden kirjallisuudenopiskelija, lue muuta kuin viinipullojen etikettejä. Totuus on toinen, vaikka niitä lasipullojen kylkiäkin on tullut hiveltyä tässä syksyllä. Nyt suosittelen viime aikojen parhaita kirjoja oikein urakalla:
Rakkaus niinku / Johannes Ekholm
Rakkaus niinku -romaani sisältää chat-keskusteluja ja näytelmätekstin muotoon kirjoitettuja lukuja. Romaanin päähenkilö Joona kirjoittaa teosta, jota varten hän äänittää kavereidensa ja perheenjäsentensä kanssa käytyjä keskusteluja ja muokkaa niistä romaanikässärin. Tykkäsin teoksen metafiktiivisestä rakenteesta ja siitä, että dialogi tuntui aidolta, mutta kuitenkin kaunokirjalliselta.
Joona ja muut henkilöhahmot juttelevat esim. kapitalismista ja siitä, miksi yhteiskunnassa arvostetaan vain loppuunpalamisen partaalla olevia raatajia. Olisin halunnut lukea enemmän rakkauskeskusteluja, koska oon tunteellinen ja kaipaan aina henkilöhahmoihin samastumista, vaikka tajuan myös romaanin etäännyttävän tyylin merkityksen.
Katrina / Sally Salminen
Katrina ilmestyi alunperin jo vuonna 1936, mutta Juha Hurmeen uuden suomennoksen myötä se on noussut uudelleen pinnalle. Luin tän romaanin parissa päivässä ja upposin nopeasti ahvenanmaalaisen 1900-luvun alun saaristokylän tapahtumiin. Romaanin päähenkilö Katrina on oikea vahvan naisen arkkityyppi, joka kasvattaa lapsensa vaikeissa ja köyhissä oloissa ja selviytyy pahimmistakin vastoinkäymisistä.
Parasta tässä teoksessa oli selkeä mutta voimakkaan jäljen jättävä kerronta, joka kuljettaa lukijan monien vuosikymmenten läpi vastaansanomattomalla tavalla. Kaikkien mahdollisten tunteiden kirjo tulee romaanin aikana koetuksi, ja teoksen lukemisen jälkeen oma elämä tuntuu melko helpolta ja yksinkertaiselta.
Bolla / Pajtim Statovci
Pajtim Statovcin kolmannen romaanin Bollan tapahtumat alkavat Kosovosta, jossa kaksi miestä, Arsim ja Miloš, rakastuvat. Heidän suhteensa esteenä on sekä se, ettei homoutta hyväksytä että eri kansallisuudet: albaanien ja serbien välit tulehtuvat sodan alkaessa entistä enemmän. Sotaa ei kuvata romaanissa suoraan, mikä on tehokas keino korostaa sen kauheutta.
Arsimin ja Milošin tiet eroavat sodan takia, mutta he tapaavat vuosia myöhemmin uudestaan. Traumat, Kosovosta pakeneminen ja toiseen kulttuuriin sopeutuminen ovat kuitenkin vaikuttaneet heihin molempiin, eikä mikään ole enää samoin. Romaanissa oli musta vaikuttavinta se, miten yksinäisyyttä, muukalaisuutta ja rikollisiin tekoihin ajautumista kuvataan.
Jalat ilmassa / Antti Rönkä
Antti Röngän esikoisromaani on autofiktiivinen ja kertoo koulukiusaamisen vaikutuksista parikymppisen nuoren miehen elämään. Oon melko kyllästynyt lukemaan jotain raflaavia kuvauksia kiusatun pään upottamisesta lavuaariin poikien vessassa, mutta se millaisia jälkiä itsetunnon lannistaminen jättää, on paljon vähemmän käsitelty aihe.
Romaanin päähenkilö Aaro pääsee opiskelemaan kirjallisuutta ja yrittää itsenäistyä, mutta elämänhallinta ja uusiin ihmisiin tutustuminen tuntuu vaikealta, koska Aaro tuntee itsensä arvottomaksi. Luin tämänkin teoksen tosi nopeasti ja olin iloinen siitä, että rakenne oli mukavan selkeä eikä kerronnassa oltu yritetty mitään ihme kikkailua.
Kohta voi vähän kirpaista / Adam Kay
Luin tämän Adam Kayn omaelämäkerrallisen tietokirjan Juliaihmisen suosituksesta ja nautin ja nauroin suunnattomasti. Kay kertoo teoksessa entisestä urastaan gynekologina ja synnytyslääkärinä lyhyiden, noina vuosina kirjoitettujen päiväkirjamerkintöjen avulla. Tarinat sisältävät esim. paljon outojen esineiden löytymistä jostain ruumiinaukosta ja hurjia synnytyskertomuksia. Samalla teos on vetoomus inhimillisempien työolosuhteiden puolesta, sillä lääkärin työ Britanniassa kuulostaa aika helvetilliseltä.
Tosi kivat juhlat / Tuomas Kokko
Viimeinen suositus on Tuomas Kokon hyvin lyhyt romaani, jossa elämässään epäonnistunut päähenkilö yrittää onnistua siinä mikä vaikuttaa olevan muille hyvin helppoa, eli vakituisen työpaikan ja parisuhteen löytämisessä. Romaani on niin samanlainen kuvaus kolmekymppisen helsinkiläisen elämästä kuin Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu, että oikeastaan teos ei kerro hirveästi mitään uutta.
Romaanissa oli kuitenkin muutamia suorastaan kauniita kohtia, joissa puhutaan rakkaudenkaipuusta ja joitakin naurattavia huomioita. Päähenkilö esimerkiksi miettii, että hänen pitäisi varmaan ostaa kalenteri, jotta siihen voisi merkitä pikavippien eräpäivät. Samastun myös seuraavaan ajatukseen erittäin paljon:
”Vuosia olen ajatellut, että haluaisin vain tavata jonkun ihmisen, jonka kanssa olla hankkimatta lapsia. Olen miettinyt, että en osaa olla riittävän ”esimerkillinen” voidakseni ottaa lapsen vastuulleni. Osaan hädin tuskin huolehtia itsestäni.”
* * *
Hahaa, nyt kun sain tän postauksen kirjoitettua, tajusin että oon jo aiemmin kertonut Katrinasta. Jätin sen suosituksen silti nyt tähänkin tekstiin, jos jollekin oli vielä jäänyt epäselväksi, miten paljon siitä romaanista tykkään.
Kivaa syyslomaviikkoa, jos teilläkin on loma!
<3 Maria
Voisit tykätä myös:
// Seuraa INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA //