Milloin kaamosväsymyksestä tulee masennusta?

Tällä viikolla on ollut aika vaikeaa.

Oon nähnyt painajaisia ja herännyt kellon soidessa sellaiseen tunteeseen, kuin joutuisin kampeamaan itseni ylös mustasta liejusta.

Oon itkenyt illalla, kun oon syönyt niljakasta puuroa ja ikkunasta on näkynyt vain märkänä kiiltelevä pimeys.

Oon heittänyt hävettäviä määriä ruokaa pois, koska on ollut ruokahaluton olo ja kaikki on maistunut pahalta.

Oon matkustanut töihin hämärän kaupungin läpi ja ollut aivan epätoivoinen ja sumuisen väsynyt.

Oon kävellyt auringonpaisteessa töistä kotiin ja miettinyt, että mikä tässä elämässä nyt on niin kamalaa, kun kaikki on ihan hyvin.

Tunsin ensimmäiset kaamosväsymyksen oireet varmaan joskus 18-vuotiaana, ja siitä lähtien jokainen vuosi on ollut pahempi. Kevät ja kesä ovat ihanan energistä ja luovaa aikaa, elokuu ja syyskuu kauniita ja kirpeitä, mutta lokakuussa tapahtuu aina jonkinlainen romahdus. Tumma peitto laskeutuu arkeni ylle. Huolet kasvavat moninkertaisiksi kuin auringonlaskun aikaan pitenevät varjot. Voimani kutistuvat niin että joinain aamuna tuntuu siltä, ettei kehossani ole yhtäkään ajattelevaa aivosolua tai fyysisiin ponnistuksiin kykenevää lihasta.

Pimeys ja pilvisyys vaikuttavat tähän olotilaan kaikkein eniten, mutta on muitakin syitä. Esimerkiksi tällä hetkellä teen haastavaa työtä, josta otan paljon paineita, vaikka en haluaisi. Gradun kirjoittaminen on jatkuvasti takaraivossa tykyttävä murheenkryyni. Lisäksi se, että mun on vaikea saada syötyä aamupalaa seiskan aikaan ennen töitä, vaikuttaa koko loppupäivän jaksamiseen ja varmaan rauta-arvoihinkin.

Duodecimin Terveyskirjaston mukaan kaamosmasennuksesta kärsii n. 1 % väestöstä, mutta pimeys aiheuttaa lievempää oireilua jopa 10–30 %:lle. Kaamosmasennuksen oireet ovat samanlaisia kuin pitkäkestoisemmassakin masennuksessa, eli esim. alakuloisuutta, ahdistusta ja toivottomuuden tunteita. Tunnistan itseni aika monesta kohtaa, kun katson fyysisten oireiden listaa: esim. unentarpeen lisääntyminen, väsymys ja hiilaripitoisen ruoan syöminen ovat olleet viimeaikoina vahvasti mielessä.

Kenenpä ei olisi marraskuussa vähän vaikea jaksaa aikaisia aamuja? Satunnainen alakuloisuus on normaalia syksyllä ja muutenkin, mutta jos se jatkuu useampia viikkoja, voi olla kyse masennuksesta. Koska kausittaisen kaamosmasennuksen perimmäinen syy on yleensä pimeys, kirkasvalohoito on usein toimiva keino masennuksen lievittämiseksi. Mäkin alan viimein uskoa, ettei kirkasvalolamppu ole mikään leipäkoneen kaltainen ohimenevä hömpötys, vaan siitä voisi oikeasti olla hyötyä. On vaan vaikeeta, kun juuri väsyneenä on niin hankalaa vertailla tuotteita ja miettiä, mistä sellaisen lampun saisi.

Luulen ettei tää mun pimeydestä johtuva oireilu ole sellaista josta voisi saada masennusdiagnoosin, vaikka uskonkin että seuraavat pari kuukautta tulevat taas olemaan raskaita. Pystyn epätoivoisista päivistä huolimatta nauttimaan iloisista asioista ja puhumaan kavereille kaikesta mikä mun sisintä jäytää. Aion ostaa huomenna jotain rautalisää ja tehdä viikonloppuna kaikkea erityisen kivaa, enkä ainakaan töitä.

Ehkä paras ase kaamosta vastaan on valohoidon ja ravitsevan ruokavalion lisäksi se, että tiedostaa mistä alavireisyys johtuu. On hirveää pyyhkiä ripsarin värjäämiä kyyneleitä poskiltaan, jos ei tajua miksi tuntuu niin hajottavalta. Mun tunteet ovat viime aikoina poukkoilleet kuin mun sydän olisi valjaisiin kytketty, tempoileva eläin, ja oon ollut heikkona sekä onnesta että ahdingosta. Nyt on kuitenkin päivien lyhenemisestä huolimatta paljon valoa edessäpäin: synttärijuhlintaa, kivoja työpäiviä ja rakkaiden kavereiden näkemistä.

Toivottavasti teilläkin on.

<3 Maria

Kuvat: Kävin tiistaina pitkästä aikaa Talvipuutarhassa, joka on erinomainen paikka paeta synkkyyttä.

Voisit tykätä myös:

Olenko joskus heikko

Synttärispesiaali: elämäni 23 tunteellisinta kokemusta

5 keinoa vähentää stressiä

Hyväksy mielen vuodenajat

// Seuraa INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA //

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Terveys

5AM club ja neljä muuta ärsyttävää trendiä

Mun lempipuuhaa on se, että paheksun jotain hölmöinä pitämiäni villityksiä ja paasaan niistä tuohtuneena muille. Tiedostan kyllä, ettei kaiken toiminnan tarvitse aina olla täysin rationaalista ja että välillä saa tehdä sellaisiakin asioita, jotka ovat tietyillä mittareilla turhuuksien turhuutta. En halua hyökätä tällä ränttäämisellä ketään yksittäistä ihmistä vastaan.

Tässä kuitenkin viisi eniten ärsyttävää juttua juuri nyt:

5 AM club

Johtajaguru Robin Sharmasta inspiroituneina monet ovat nyt ryhtyneet noudattamaan päiväjärjestystä, jossa noustaan joka aamu viideltä meditoimaan, treenaamaan ja opiskelemaan. Aamu lähtee kuulemma energisesti käyntiin tällä tavalla, kun menee lenkille tyhjille kaduille ja voi ennen kello kuutta jo tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi.

Epäilemättä näin on, mutta en usko että viideltä herääjät pystyvät noudattamaan tätä rutiinia kovin kauan. Jotta saisi tarpeeksi unta, pitäisi mennä nukkumaan jo yhdeksältä, mikä kuulostaa musta aika ankealta tavalta viettää vapaa-aikaa (ellei ole luonnostaan tosi aamuvirkku). Luulen että saman hyödyn voisi saada irti myös siten, että heräisi vaikka puoli seitsemältä ja käyttäisi silloin hetken aikaa johonkin itselle mielekkääseen tekemiseen. Ehkä tällaisesta kokeilusta voi saada hetkellistä lisäbuustia elämäänsä.

Uudet kauppakeskukset

En ole vielä koskaan käynyt Redissä enkä haluaisi jalallanikaan astua Triplaan. Ei vaan kiinnosta yhtään sellaiset asiat kuin ylikuluttaminen, uudet halpavaateketjut tai ihmispaljous. Tietysti uusien asuinalueiden yhteyteen täytyy tuoda palveluja, mutta itse en jaksaisi enää elää sillä tavalla, että menisin viikonloppuisin varta vasten johonkin kauppakeskukseen ostamaan asioita joita en tarvitse.

Muita asioita, joita en ymmärrä tässä ilmastoahdistuksen värittämässä mielentilassani:

Triplaan avattiin viisi uutta pikamuotiliikettä, joissa rikottiin avajaisviikonloppuna myyntiennätyksiä.

Reservedin mallistot vaihtuvat kahden viikon välein.

LPP Groupin, näiden viiden pikamuotiketjun omistajan, vaatteita myydään vuodessa 210 miljoonaa kappaletta. Oikeesti…..

Pappalenkkarit ja vyölaukut

Tämä ärsytyksen aihe liittyy vähän edelliseen. Pikamuodin kiihkeä kuluttaminen saa mut nimittäin lähes raivon partaalle. Ostan itsekin välillä vaatteita, joita en välttämättä käytä vuosikymmeniä tästä eteenpäin, mutta yritän nyt panostaa kestäviin, vastuullisiin, käytettyihin ja hyväkuntoisiin vaatteisiin.

Mulla ei ole varsinaisesti ole mitään pappalenkkareita, vyölaukkuja, ylisuuria kauluspaitoja tai pörröisillä palloilla koristeltuja kenkiä vastaan. En kuitenkaan itse haluaisi vaatekaappiini sellaisia tavaroita, jotka ovat muodissa vain lyhyen hetken. Ovatko ne hassun näköiset kengät ajattomia ja tyylikkäitä vielä muutaman vuoden kuluttua? Ehkä ovat. Tykkään kyllä siitä, että ihmiset pukeutuvat rohkeasti eivätkä ota kaikkea niin vakavasti, mutta pikamuodin viimeisimpien hullutusten mukana seilaamisesta en tykkää.

Pätkäpaastot

Oon aina pitänyt kaikenlaisia outoja dieettejä käsittämättömänä ajanvietteenä, ja tällä hetkellä ihmettelen pätkäpaastojen suosiota. Tällaisen paaston voi toteuttaa hyvin erilaisilla tavoilla, mutta ideana on olla jokin tietty aika vuorokaudesta syömättä mitään ja ajoittaa ateriat määrätyn aikavälin sisälle.

Varmasti joillekin ihmisille sopii esim. sellainen ruokailurytmi, että jättää aamupalan väliin ja syö ensimmäisen kerran vasta lounasaikaan. Kaikki saavat mun puolesta syödä niin kuin haluavat, en vain oikein ymmärrä miksi ruoalle, sen ainesosille ja ruokailuajoille keksitään jatkuvasti kaikenlaisia rajoituksia, jotka eivät perustu tutkittuun tietoon.

Kauneusleikkaukset ja huulitäytteet

Tiedän että kauneusleikkaukset ovat herkkä aihe, enkä vastusta niitä täysin. En näe kovin suurta eroa siinä, muokkaako kehoa meikkaamalla, tavoitteellisella treenaamisella vai muotoilemalla nenänsä uudestaan.

Pistoshoitojen, täyteaineiden ja kasvojenkohotusten yleistyminen on musta silti vähän ikävä trendi, koska se kertoo ulkonäköpaineiden lisääntymisestä. Miksi niin monet kokevat, ettei oma keho ole riittävä sellaisena kuin se on, eivätkä vanhenemisen merkit saisi näkyä? Miksi emme muista sitä, että karismaattisuus, huumorintaju ja hyväntahtoisuus ovat kaikkein vetovoimaisimpia piirteitä, eivät paksut huulet tai kapea nenä?

* * *

Toivottavasti näiden asioiden listaaminen ei kuulostanut liian negatiiviselta tai siltä, että kuvittelisin olevani parempi ihminen kuin muut. Mäkin teen välillä juttuja, joissa ei ole järjen häivää. Mitä mieltä te olette, ärsyttävätkö nämä samat trendit?

<3 Maria

Kuvat: Eremitaasin loistoa en paheksunut yhtään, vaikka noihin kullattuihin seiniin on varmaan uponnut melko paljon luonnonvaroja.

Voisit tykätä myös:

Seitsemän hyvää ilmastouutista

Haluaisin mennä ulos ilman rintsikoita

Kirjoitusvirheet, joita äikänope ei tuomitse

// Seuraa INSTAGRAMISSA / BLOGLOVINISSA //

Puheenaiheet Hyvä olo Ajattelin tänään Vastuullisuus