Hajanaisia ajatuksia
Tammikuun viimeisellä viikolla
pussailin kahden eri miehen kanssa.
Toisaalta, samalla viikolla itkin eräänä iltana niin paljon etten voinut mennä kouluun seuraavana päivänä.
Piirsin kuvitusasiakkaalle kaloja ja sammakoita. Samalla mietin suustani pääseviä vastaavia ja päätin visusti olla puuttumatta muiden ihmisten asioihin enää.
Istuin kokonaisen päivän kahvilassa, jonne paistoi lämpimästi keväinen aurinko.
Ja sitten palellutin itseni seuraavana päivänä kävelemällä kolme tuntia ulkona liian vähissä vaatteissa.
Kävin ruokakaupassa ihmisen kanssa joka ei ollut ikinä nähnyt ruukkubasilikaa. Kerroin hänelle että Suomessa on sanonta jonka mukaan onni kannattaa kätkeä ja se oli hänestä vielä ruukkuyrttejäkin kummallisempaa.
Join punaviiniä hienolla kattoterassilla ja puhuin ammattimaisesti paljon alasta, jolla olin ennen töissä. Seuraavana aamuna puhuin sieltä entiseltä alalta saadun ystävän kanssa siitä, miten emme edelleenkään tässä iässä käsitä olevamme aikuisia.
Aivan kuin tätä itselleni todistellakseni, söin aamupalaksi mantelikeksejä enkä edelleenkään mennyt lääkäriin kipeän käteni takia.
Pesin pyykit kaksi kertaa, koska sadevesi kasteli ne. Juttelin raitiovaunussa ulkomaalaisen pariskunnan kanssa niin kauan että ajoin neljä pysäkkiä liian kauas.
En hermostunut näistä asioista yhtään niin paljon kuin normaalisti.
Portugalilainen tuttuni kertoi hermostuvansa aina, kun joku sanoo Portugalin ja Espanjan olevan samanlaisia. Minä myönsin ajatelleeni samalla lailla kesään 2014 asti.
Pukeuduin kokoharmaaseen monta päivää ja ihmettelin yhtäkkisesti pituutta venähtäneitä hiuksiani. Käytin koko viikon samoja farkkuja ja liikaa aikaa tulevaisuudesta murehtimiseen.
Annoin bussirahaa miehelle, joka pyysi sitä kadulla enkä sanonut mitään kun pikkukaupan kassa laskutti liikaa juustokimpaleesta. Tiputin kahvikioskin tippimukiin kaikki vaihtorahani.
Halusin mennä käymään hienossa vanhassa kasvitieteellisessä sisäpuutarhassa, mutten löytänyt sitä. Istuin penkillä ja mietin, olenko elämässä enemmän luovuttaja vai jankuttaja. Luovutin ja menin syömään intialaista ruokaa paikkaan jossa oli outo henkilökunta.
Katsoin ysärielokuvan siitä, miten elämä voi muuttua jos ei ehdikään metron ovista sisään.
Mietin tilanteita, jotka ovat muokanneet elämääni.
Kaipasin Helsinkikotini ikkunalautoja, monia ihmisiä ja sellaista kaikki palikat kohdallaan -tunnetilaa.
Join matchateetä ja kuvittelin kuinka kaikki terveelliset ainesosat imeytyvät elimistööni.
Sitten söin pussillisen salmiakkia.
—-
Helmikuu, ei haittaa jos olet vähän vähemmän sekava.
—-
Week of random thoughts.