Hajanaisia ajatuksia

IMG_4903.JPG

Tammikuun viimeisellä viikolla

pussailin kahden eri miehen kanssa.

Toisaalta, samalla viikolla itkin eräänä iltana niin paljon etten voinut mennä kouluun seuraavana päivänä.

Piirsin kuvitusasiakkaalle kaloja ja sammakoita. Samalla mietin suustani pääseviä vastaavia ja päätin visusti olla puuttumatta muiden ihmisten asioihin enää.

Istuin kokonaisen päivän kahvilassa, jonne paistoi lämpimästi keväinen aurinko.

Ja sitten palellutin itseni seuraavana päivänä kävelemällä kolme tuntia ulkona liian vähissä vaatteissa.

IMG_4821.JPG

Kävin ruokakaupassa ihmisen kanssa joka ei ollut ikinä nähnyt ruukkubasilikaa. Kerroin hänelle että Suomessa on sanonta jonka mukaan onni kannattaa kätkeä ja se oli hänestä vielä ruukkuyrttejäkin kummallisempaa. 

Join punaviiniä hienolla kattoterassilla ja puhuin ammattimaisesti paljon alasta, jolla olin ennen töissä. Seuraavana aamuna puhuin sieltä entiseltä alalta saadun ystävän kanssa siitä, miten emme edelleenkään tässä iässä käsitä olevamme aikuisia.

Aivan kuin tätä itselleni todistellakseni, söin aamupalaksi mantelikeksejä enkä edelleenkään mennyt lääkäriin kipeän käteni takia.

Pesin pyykit kaksi kertaa, koska sadevesi kasteli ne. Juttelin raitiovaunussa ulkomaalaisen pariskunnan kanssa niin kauan että ajoin neljä pysäkkiä liian kauas. 

En hermostunut näistä asioista yhtään niin paljon kuin normaalisti.

Portugalilainen tuttuni kertoi hermostuvansa aina, kun joku sanoo Portugalin ja Espanjan olevan samanlaisia. Minä myönsin ajatelleeni samalla lailla kesään 2014 asti.

Pukeuduin kokoharmaaseen monta päivää ja ihmettelin yhtäkkisesti pituutta venähtäneitä hiuksiani. Käytin koko viikon samoja farkkuja ja liikaa aikaa tulevaisuudesta murehtimiseen. 

IMG_4895.JPG

Annoin bussirahaa miehelle, joka pyysi sitä kadulla enkä sanonut mitään kun pikkukaupan kassa laskutti liikaa juustokimpaleesta. Tiputin kahvikioskin tippimukiin kaikki vaihtorahani. 

Halusin mennä käymään hienossa vanhassa kasvitieteellisessä sisäpuutarhassa, mutten löytänyt sitä. Istuin penkillä ja mietin, olenko elämässä enemmän luovuttaja vai jankuttaja. Luovutin ja menin syömään intialaista ruokaa paikkaan jossa oli outo henkilökunta.

Katsoin ysärielokuvan siitä, miten elämä voi muuttua jos ei ehdikään metron ovista sisään.

Mietin tilanteita, jotka ovat muokanneet elämääni.

Kaipasin Helsinkikotini ikkunalautoja, monia ihmisiä ja sellaista kaikki palikat kohdallaan -tunnetilaa. 

Join matchateetä ja kuvittelin kuinka kaikki terveelliset ainesosat imeytyvät elimistööni.

Sitten söin pussillisen salmiakkia. 

—-

Helmikuu, ei haittaa jos olet vähän vähemmän sekava. 

—-

Week of random thoughts.

Kommentit (15)
  1. Jokainen joka on tehnyt pidempää reissua tai asunut vähän aikaa ulkomailla, tietää että täällä koto-suomessa ei mikään muutu poissa ollessa! Joten turhaa tänne haikailet! Koita vaan nauttia siellä olosta. Jos jossain vaiheessa palaat tänne, niin varmasti ajattelet noita päiviä kaiholla…

    T, Tylsistynyt

    1. Toi on kyllä niin totta, kiitos, tää oli hyvä muistutus <3 

  2. Mä olen ehdottomasti sitä mieltä että sun pitäisi työstää näitä sun tekstejä kirjaksi, kirjoituskokoelmaksi. Näissä on semmoinen sex and the city-vivahde, siis samalla tavalla ihana kurkkia naisen elämään vieraissa maisemissa ja sävyissä, mutta myös jotain ihanaa melankolista haikeutta ja tunnetta ja tajunnanvirtaa. Plus sulla on hyvä ääni, lakonisen kaunis ja silti reipas ja rönsyävä. Pidä tämä mielessä jookoskookos!

    ps. Sliding Doors <3

    1. Kiitos. SUN sanomana tää tuntuu erityisen hyvältä.

      Ajatus kirjasta tuntuu jotenkin kamalan suurelta ja oudolta, mutta voisin ehkä huijata itseni kuvittamaan kirjan ja sitten kappas sattumoisin kirjoitella sinne väliin kaikenlaista 😀 

      1. Kuulostaa hyvältä huijaukselta 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *