Valoisat aamut

 

 

Yksi ihanimmista asioista Lissabon -elämässäni on tämä: 

Voin elää minulle ominaisimmassa rytmissä. Valvoa myöhään ja nukkua aamuisin pidempään kuin seitsemään. Tuntini yliopistolla kun alkoivat viime lukukaudella vasta aikaisintaan yhdeltä ja tällä hetkellä ne ovat vielä enemmän iltapainotteisia. Yleensä herään arkisin siinä yhdeksän maissa, viikonloppuisin ja lomalla harvemmin ennen puolta yhtätoista. 

(Tosin usein käyn siinä kahdeksan maissa laittamassa aamupalan kuppiin eräälle äänekkäälle kissaherralle). 

 

 

Toisin sanoen: 

En muista milloin viimeksi olisin herännyt niin, että ulkona on pimeää. Tästä etuoikeudesta aion nauttia nyt ihan täysillä, sillä tajuan toki miten ihanaa ja väliaikaista se on. 

Pyhitän joka aamu tunnin sille, että juon pannullisen teetä, luen muiden blogeja, uutisia ja vähän hömppää. Tehokkaimmillani olen illalla alkaen kymmenen-yhdentoista maissa, aina sinne kahteen asti. Silloin teen usein töitä ja kirjoittelen blogijuttuja. 

Nykyisin olen myös alkanut juoda joka aamu vihersmoothien. Ja ihan kuin ihoni olisi jotenkin kirkkaampi ja paremman näköinen. 

Tai ehkä se on vaan se uni ja aurinko. Mene ja tiedä. 

 

—-

 

Loving lazy mornings with my cat.