Mitä kerron Suomesta ulkomailla?

 

 

Jossain vaiheessa havahduin siihen:
en enää kerro Suomesta vain niitä aina pakkasta ja kaikki kallista -tarinoita.

Olin alkanut kertoa kiinnostavia asioita suomen kielestä, sitä miten meillä on vaikka kuinka monta alkoholiin liityvää jännää termiä: neuvoa-antavat, tasoittavat, kalsarikännit... Ja miten tosi moni suomalainen parisuhde on saanut alkunsa isojaosta.

Ja sitten taas muita hassuja sanoja: seksihelle, pyykkipoika... Ja huomasin kertovani ylpeänä jokamiehenoikeudesta ja metsistä täynnä marjoja ja sieniä ja siitä, miten ihanaa on mennä naku-uinnille yöttömänä yönä.

Yhdelle parhaista ystävistäni olen myös opettanut tärkeät asiat suomalaisuudesta:

 

 

Marimekkokassi olalle ja matkajuoma käteen. Niin kävellään perjantaisin illanviettoon. (Ja aina takki mukaan, vaikka olisi keskikesä. Voi tulla kylmä).

Voitaisiinko vuokrata auto ja lähteä roadtripille Pohjoismaihin, hän sitten ehdotti eräänä iltana. No mikä ettei, olen selvästi myynyt maatani hyvin.

Marimekkokassien bongailu on myös Lissabonissa oiva keino erottaa suomalaiset muista pohjoismaalaisista. Niitä näkyy nimittäin todella usein.

 

—-

 

What do I tell about Finland when I´m abroad? That we have berries and mushrooms in the forests and anyone can go pick them. That we all carry Marimekko totebags and take matkajuoma with us on our way to the bar.