Eräs lauantai ja elämänohje, jotka jäivät mieleeni

 

 

Jos se on nyt meant to be, tähän kadulle on just avattu joku halpa ruokapaikka, sanoo ystäväni eräänä lauantai-iltapäivänä, joka on jo kääntymässä iltaan ja olemme kävelemässä kaupungilta takaisin omille kulmillemme. 

Joo, ja joku ei portugalilainen paikka. Mulla on kauhee nälkä mut ei kyllä juuri yhtää rahaa, lisään. Sitten pienen ranskalaisravintolan kohdalla katseemme kiinnittyy oranssina leimuaviin terassilämmittimiin ja happy hour -listaan, jossa on halpaa viiniä ja pientä syötävää.
(Ja komeita ranskalaismiehiä). 

 

 

Aiemmin päivällä ajattelen käveleväni erääseen kukkakauppaan, joka sijaitsee toisella puolella kaupunkia. Sitten hetken mielijohteesta kävelenkin vaan puistokioskin suuntaan. Sattumalta törmään myös ystävään, saan himoitsemani kahvin aurinkoisessa kahvikioskin pöydässä ja samalla pari uutta tuttua. Sitten törmään ex-heilaani, joka on lauantaikävelyllä uuden tyttöystävänsä kanssa. 

Huomasitko, kysyn ystävältäni, joo, se sanoo, toi sen uusi tyttöystävä näyttää ihan sulta. Hah, no eikö näytäkin!

Viime aikoina olen miettinyt paljon sitä, mitä toinen ystäväni sanoi minulla erään kerran kun hälytin hänet terapialounaalle, koska elämäni tuntui ihan hirvittävän ahdistavalta. (Se kun ei tietenkään aina ole täynnä aurinkoisia lauantaipäiviä ja halpoja viinitarjouksia). Ystävääni ahdisti myös vähän kaikki ja hän sanoi: Olen miettinyt paljon sitä, että sellaisissa asioissa mitä tekee tosi paljon koko ajan, tulee hyväksi. Mä olen nyt tullut hyväksi tässä omasta elämästäni ahdistumisessa.

 

 

Jokin naksahti päässäni tuon lauseen kuultuani. Se mitä koko ajan päässään velloo, vaikuttaa omaan oloon aika hiton paljon. Siksi menin poskipussaamaan exää ja hänen uutta tyttöystävää, ja nice to meet you:ni oli aivan aito. 

Ja kun kotimatkalla sen ranskalaisbaarin edessä vänkäsin etten halua mennä sinne, koska join siellä joskus vuosi sitten törkykalliin kahvin ja ärsytti niin etten ikinä palannut, tajusin että paikoillekin voi antaa uuden mahdollisuuden. Älä hyvä ihminen jää vellomaan yhteen negatiiviseen kokemukseen, on kans aika hyvä neuvo. 

Tästä lähin muistan tuon ranskalaispaikan nimittäin siitä, että oli helmikuu, aurinko laski ja terassilla tarkeni santsata monta lasillista sitä tarjousviiniä. Ja puhua siitä, miten suunnittelemattomat päivät ovat aina niitä parhaita. 

(Ja ranskalaismiehet niitä komeimpia). 

 

 

 

—-