Stay-cation
Jotenkin ihanaa, että kun viikonloppu on vaan viikonloppu, niin yksi päivä siihen extraa on jo ihan oikea miniloma. Ja kun miniloman viettää kotikaupungissa, se on ihan selkeästi trendikäs stay-cation.
To do -listani on jo lyhentynyt, olenhan tehnyt viime päivinä vaikka mitä kivaa; juonut skumppaa, paistanut munkkeja, käynyt keikalla, syönyt sushia, brunssia ja kakkuöverit, hengannut siskon ja vaikka kuinka monen ystävän kanssa, rikkonut ostolakon ja löytänyt kauniin kevättakin, nukkunut ja ottanut rennosti. Kuunnellut Reginan vanhoja levyjä, kuten joka kevät ja istunut ikkunalaudalla katselemassa valoisaan iltaan.
Ja laskenut että vinttiin mahtuu kuusi pahvilaatikkoa, eli omaisuus huonekaluja lukuunottamatta on pian sen kokoinen.
Sanoisin, että aika täydellinen miniloma.
Lukuunottamatta (Paperi-T:n vuoksi loppuunmyytyä) täyteen ahdettua Tavastiaa, jossa joku poika sanoi mulle kesken keikan: Voisitko seistä vähän kauempana musta.
Only in Finland.
Kohta seison kolmentuhannenkahdeksansadan kilometrin päässä susta, nihkeä suomimies, ajattelin ja sanoin hymyillen:
Eiköhän me tänne mahduta molemmat.
—–
It was a perfect mini holiday in Helsinki.