Stay-cation

Jotenkin ihanaa, että kun viikonloppu on vaan viikonloppu, niin yksi päivä siihen extraa on jo ihan oikea miniloma. Ja kun miniloman viettää kotikaupungissa, se on ihan selkeästi trendikäs stay-cation.

To do -listani on jo lyhentynyt, olenhan tehnyt viime päivinä vaikka mitä kivaa; juonut skumppaa, paistanut munkkeja, käynyt keikalla, syönyt sushia, brunssia ja kakkuöverit, hengannut siskon ja vaikka kuinka monen ystävän kanssa, rikkonut ostolakon ja löytänyt kauniin kevättakin, nukkunut ja ottanut rennosti. Kuunnellut Reginan vanhoja levyjä, kuten joka kevät ja istunut ikkunalaudalla katselemassa valoisaan iltaan.

Ja laskenut että vinttiin mahtuu kuusi pahvilaatikkoa, eli omaisuus huonekaluja lukuunottamatta on pian sen kokoinen.

IMG_0046.JPG

IMG_0032.JPG

IMG_0033.JPG

IMG_0035.JPG

IMG_0041.JPG

IMG_0050.JPG

IMG_0059.JPG

unnamed4.jpg

unnamed5.jpg

unnamed6.jpg

unnamed.jpg

Sanoisin, että aika täydellinen miniloma.

Lukuunottamatta (Paperi-T:n vuoksi loppuunmyytyä) täyteen ahdettua Tavastiaa, jossa joku poika sanoi mulle kesken keikan: Voisitko seistä vähän kauempana musta.

Only in Finland.

Kohta seison kolmentuhannenkahdeksansadan kilometrin päässä susta, nihkeä suomimies, ajattelin ja sanoin hymyillen:

Eiköhän me tänne mahduta molemmat.

—–

It was a perfect mini holiday in Helsinki.

Kommentit (18)
  1. Siis ONLY IN FINLAND, 

     

    Todellakin. Viime vuoden Flow’ssa yritimme päästä eturiviin sen normaalin Suomessa n. 10-20 metriä lavasta sijaitsevan yleisötiivistymän ohi. Koska olin ulkomaalaisten vieraitten kanssa, aina joutuessani hieman hakemaan itselleni reittiä yleisön seasta totesin ”Excuse me, I’m sorry” jne. ja jopa kaksi eri tyyppiä mutisi takanani nyrpeästi ”As if you were…”

    Ja todellakin, lavan edessä oli väljää ja tilaa tanssia, kun taas puolestaan tämän yleisötiivistymän takaa ei lyhyet tyypit näe mitään.

     

    Toisella kertaa syksyllä Kaikussa oltiin keikalla, missä olimme ystävieni kanssa jälleen eturivissä (haha). Takanani oli mieshenkilö joka työnsi minua aggressiivisesti lavanreunaa vasten koko keikan ajan niin, että seuraavina viikkoina pohkeet oli sinisenä – ja kipeinä! – mustelmista. Yritin sanoa asiasta, muttei mennyt perille, joten yritin kehollani työntää henkilöä taaksepäin, ettei sattuisi niin. Lopulta mies riuhtaisi minut eturivistä ja alkoi rehaamaan niin, että otti varmasti kolminkertaisen tilan siihen verrattuna mitä minä olin vienyt….

     

    Juuri Suomeen takaisin muuttaneena en voi muuta kuin äimistellä sitä, miten tällaisissa tilanteissa tyypit toisinaan käyttäytyy.

     

    Hyi.

     

    Onni sinulle, että pian pääset toisille vesille! 🙂

     

     

     

     

    1. Ei oot todellista!!!! Vähänkö tuollainen pistää vihaksi!

      Mua oikeasti ärsyttää vuosi vuodelta ja päivä päivältä enemmän epäkohteliaat ihmiset. Kuinka vaikeeta on sanoa anteeksi kun talloo jonkun varpaille tai lyö putkikassilla ruuhkassa? Saati sitten pitää vaikka ovea auki, jos joku tulee isojen kantamusten kanssa? En voi ymmärtää.

      Ei saisi yleistää, mut aika monella tässä maassa on käytöstapakurssit kyllä käymättä :O

  2. Hahahah 🙂 Only in Finland todellakin 🙂 Nauroin ääneen. Ihania kuvia, herkkuja ja mekkoja. Inspis.

    1. No niinpä 😀

      Kiva että sait mekko- ja herkkuinspistä, se on parasta!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *