Asioita, joita olen oppinut viime aikoina

IMG_2517.JPG

 

– Älä koskaan tuomitse kokolapun perusteella. Mekko kokoa viisikymmentä saattaa olla just kivannäköinen päällä vyön kanssa.  

– Pyydä apua. AINA kun et osaa. (Normi-ihminen oppii tämän ehkä viisivuotiaana, toiset kolmekymmentäviisivuotiaana).

– Silmänisku ei tarkoita flirttailua kaikissa kulttuureissa. Esim. täällä.

– Kirjaston kirjat tuoksuvat ihanalta. Edelleen.

– Kannattaa kävellä uusia reittejä, vaikka ne olisivatkin pidempiä.

– Kun kotiavaimet matkustavat vahingossa naapurikaupunkiin, eikä voi tehdä muuta kun lukea kirjaa puistossa, voi sitä ajatella universumin lähettämänä vapaapäivänä.

– Ota aina Chlorella –tabletteja ennen kuin ja jälkeen kuin viinin.

– Palashampoo: parasta aikoihin (tästä lisää myöhemmin).

– Tämä kaupunki on täynnä ihmisiä, jotka rakastavat kissoja. 

– Kun on auringonlaskuaika, älä kiirehdi kotiin. Elämä on ihan liian lyhyt vaaleanpunaisten auringonlaskujen missaamiseen.

IMG_2650.JPG

– Brasilialaiset eivät arvosta Pantteri –karkkeja. Älä siis haaskaa niitä.

– Kun meinaa nukahtaa ja luennosta on jäljellä vielä tunti, kannattaa ajatella että se on vaan vartti, mutta neljä kertaa.

– Kun on koukuttava sarja kesken, kaikki on vähän paremmin. (Just nyt tää).

– Koskaan kellään ei ole kaikki asiat täydellisesti. Välillä sen ajattelu on tosi lohdullista.

– On hyvä olla laini valmiina, jos komea nuorimies alkaa jutella koska olen tuijottanut häntä niin kauan: Ah joo, olin ennen lehdessä töissä, niin joskus edelleen vahingossa etsin täydellistä mallia kuvauksiin.

(Niin puppua, että joskus jopa menee läpi).

—-

My new notebook has brilliant ideas.

I have pink sunsets.

Kommentit (7)
  1. Avun pyytäminen, kirjastokirjat, auringonlaskut… ♡ Paljon tärkeitä ja jälleen inspiroivia asioita!

  2. Ei oo helppoa tällekään kolmikymppiselle avun pyytäminen. Ehei. Vaikka sen tietää, että paljon tyhmemmäksi sitä silloin tuntee itsensä, kun tekee jotain pöllöä (tai ei voi tehdä mitään) kuin silloin, kun avaa suunsa ja kysyy. Aina. Mutta kun ei, niin ei. Muutama vuosi vielä aikaa kolmivitoseksi, ehkä tässä on vielä toivoa!

    1. Ja usein vielä tajuaa jälkikäteen että olipa hyvä että pyysin apua. Mut silti seuraava kerta on ihan yhtä vaikea 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *