Astun ulos lentokentältä ja aurinko paistaa niin kirkkaasti suoraa silmiin, että tekee mieli kaivaa aurinkolasit heti esille. Tosin ei minulla sellaisia ole mukana, olenhan juuri tulossa Suomesta.  Joka kerta palatessani kotiin Suomesta, iskee jonkinlainen henkinen jetlag. Aikaeroa Suomen ja Portugalin välillä on vain kaksi tuntia, se ei paljon hetkauta, mutta mieli on yleensä […]

    Mietin nykyisessä elämässäni sisustusasioita aika vähän. Varsinkin kun nyt, puolentoista vuoden asumisen jälkeen kodissani alkaa olla kaikki tarvittavat huonekalut. Se että käyttäisin kotiin juuri nyt yhtään extrarahaa on hyvin kaukainen ajatus. Mutta sitten taas… AINA VOI HAAVEILLA.      Unelmieni keittiössä olisi PALJON avohyllyjä. Rakastan niitä, vaikka nyt tuntuu olevankin muotia piilottaa kaikki […]

    Millaisia valheita olisit valmis kertomaan saadaksesi unelmien työpaikan? Entä hottiksen nuoren miehen poikaystäväksi? Näitä aisoita aloin miettiä joulun välipäivinä koukututtuani ihan täysin Younger-sarjaan. Tämä Sinkkuelämän käsikirjoittajien uusi sarja on viihdyttävä, hauska ja ihanan täynnä draamaa. Päähenkilön puvustus on kertakaikkiksen mielenkiintoinen, samoin Hilary Duffin esittämän Kelseyn kampausten monipuolisuus. (Okei, olen vaan kade, omasta tukasta […]

  Olen siellä vähän liian ajoissa, ehdin katsoa ensin kadulta suurista ikkunoista että näkyykö niitä vielä siellä, ei näy, menen silti sisälle. (Vaikka yleensä odotan ihmisiä mielummin aina baarien edessä kuin sisällä, entä jos tilaankin suuren lasin viiniä ja se peruu, sitten joudun juomaan sen ihan yksin siellä. Kas tässäkö on luottoni ihmisiin?).  Tämä oli ensimmäinen […]

    Vasen yläreuna, kaksi ekaa kuvaa: Tammikuu 2018, Lissabon. Vuokrasin työhuonepaikan vanhasta palatsista. Siis paikka on ihan oikeasti ollut ennen nimeltään palácio. Siellä oli jäätävän kylmää ja ihmisiä, jotka tuijottivat päivät pitkät koneitaan puhumatta mitään. Mutta paikka oli niin kaunis. Koko tammikuun muistan hurjan ankeana ja kylmänä, mutta työhuoneelta muistan ikuisesti kaikki ne vaaleanpunaiset […]

    Joka joulu mietin samaa asiaa: miksi isovanhempieni ja vanhempieni sukupolvet ovat niin järjettömän kovia säätämään? Ei varmasti ole kyse vain omasta suvustani, jossa tekee mieli sanoa (varsinkin suvun naisille), että hei, ota se tiskirätti nyt pois kädestä, istu alas ja juo vaikka lasi viiniä! Ketään ei kiinnosta onko pöytäliinassa ryppyjä, onko kakkuja kolme erilaista […]

    Pakko myöntää: minua ahdistaa tulla Suomeen joka ikinen kerta.  Pakkaaminen, reissaaminen, tavaroiden roudaaminen ja sitten se, etten koskaan muista ilmoittaa ihmisille aikaisin että olen tulossa, teen sen aina tosi myöhään ja sitten ihmettelen kun kukaan ei ehdi nähdä minua heti samana päivänä. Unohdan aina että joillain on vakkarityöt, harrastukset, perheet ja niin edelleen.  […]

    Olisipa elämä edelleen sellaista kuin lapsena: kun teki jotain rohkeaa, sai aina kiitosta ja kehuja, usein myös tarroja tai karkkia palkkioksi. Ja nimenomaan SAI, ei tarvinnut itse lahjoa itseään.      Ihana kuvittaja Gemma Correll keksi sitten tehdä juurikin tällaisia tarroja, joilla aikuinen voisi palkita itsensä. Nää on ihan loistavia, varsinkin tuo eka […]

  Ughh, mikseivät kaikki ihmiset maailmassa voisi olla vain hiljaisia ja hyväkäytöksisiä japanilaisia, ajattelen jo vikalla viikolla Tokiossa, kun metrovaunuun tulee kaksi äänekästä, take away-ruokaa syövää amerikkalaista. Sitten saapuessani lähes kolmentoista tunnin lennon jälkeen Lontooseen, olen jo aivan kypsä tuuppiviin ja äänekkäisiin länsimaalaisiin ja haluaisin vain takaisin Japaniin.  Kolmentoista tunnin lento kuulostaa etukäteen ihan hirveältä, mutta […]

    Tyydyttäydyn usein sellaiseen typerään ajattelutapaan, että teen nyt jo paljon eettisiä ja ekologisia valintoja (esim. vaikka nämä tässä postauksessa kertomani), enempään en just nyt pysty. Tai että aina en jaksa, ei ole varaa just nyt. Sitten kun joku muu sanoo samaa, huomaan asian ärsyttävyyden. Parantamisen varaa kun on ja usein se on ihan helppoa […]