Olen aina rakastanut kuoseja. Ellen olisi vähän inhorealisti, olisi minusta tullut varmaankin isona tekstiilisuunnittelija, mitä todennäköisimmin kuosisuunnittelija. Tein näitä opintoja jonkun verran, kunnes aloin miettiä sitä, millainen työllisyystilanne valmistumisen jälkeen olisi edessä. Ei ihan hirveän positiiviselta näyttänyt.  Kuosisuunnittelun tunneilla vieressäni istuvasta ystävästä tuli tatuointitaiteilija ja minusta graafikko. Ihan hyvät uravalinnat, mutta kuoseja rakastan edelleen: pöytäliinoissa, verhoissa, lakanoissa […]

En ole käynyt aikoihin missään kiinnostavissa näyttelyissä. Suosikkigalleriani sisäpihalla olen toki lounastanut tuntikausia, mutta siellä galleriassa on edelleen sama näyttely kuin joskus huhtikuussa.  Onneksi on taidenäyttelyt internetissä.  Törmäsin hetki sitten Anton Alvarezin töihin ja tuli heti sellainen olo että nämä PITÄÄ nähdä livenä joskus.  Kovetetulta purkalta ja kermavaahdolta näyttävät veistokset, sitten nämä oudot värikkäät kepit… […]

Lissabon-ystävälläni Chelsealla on blogi sekä vähän samanlainen tarina kuin minullasiitä miten hän päätyi asumaan tähän kaupunkiin.  Expattielämän ja bloggaamisen lisäksi meitä yhdistää rakkaus kukkiin, kahvitteluun, sushiin ja syvällisiin keskusteluihin.  Eräänä lauantaina kyykimme puskissa kuvaamassa puutarha-aiheisia kuvia hänen blogiinsa. Minä menin tottuneesti aitojen yli naapuruston kukkapenkkien viereen tönöttämään, vaikka amerikkalaisen ensimmäinen reaktio oli: Ootko varma ettei […]

Näistä muistikirjoista, joiden kannessa lukee W S, tulee heti mieleen WES ANDERSON.  Write&Sketchillä tosin ei ole mitään tekemistä Andersonin pojan kanssa. WS on firma Milanosta ja he tekevät huippuhienoja muistikirjoja.  Hinnatkin ovat varsin kohtuullisia: muistikirja maksaa 9€.  —- Loving these notebooks by Milano based Write&Sketch. 

Joulukuu 2015, Intendente, Lissabon.   Olen myöhässä, joten turvaudun taksiin.  Se on niin vanha, että jokaisessa ylämäessä olen varma että jäämme siihen. Vilkuilen kello ja mittaria hermostuksissani. Kuski ei puhu sanaakaan englantia, mutta se on vain minulle hyväksi. Boa noite, toivottaa lopuksi ja sormet ristissä toivon sitä samaa. Olen paikalla kolme minuuttia yli kymmenen. Siellä […]

On olemassa tuote, jonka omistamista olen suunnitellut noin kolme vuotta.Viime kesänä tapasin miehen, joka omisti tämän tuotteen ja ajattelin mielessäni: Destiny. Ei ollut.  Viime viikolla taas maleksin kyseisessä liikkessä ystäväni kanssa ja siellä se killotti hyllyllä, vieressään 10% alennuslappu.  Destiny, kommentoi ystäväni ja minä kiikutin sen vihdoin kassalle.  Tämä pieni valkoinen mötikkä on Mujin aroma […]

Polly eli oikeasti Heather Havrilesky on tyyppi jonka tarvitsisin omaan elämääni.  Tässä iässä tuntuu usein siltä, että koska elämäntilanteet ystävien ja tuttavien kanssa on toisinaan NIIN erit, ei ole aina niin helppoa myötäelää toisten ongelmia. Saati sitten antaa neuvoja. Helpompaa oli joskus kaksikymppisenä: kaikilla kun oli suht samat ongelmat samaan aikaan.  Heather pitää New York […]

Istun kotisohvalla auringon paistaessa sisään. Koko aamupäivän olen pakannut omaisuuttani. Muistan elävästi sen, kun hihkuin vuosi sitten instagramissa, että koko omaisuuteni mahtuu nykyisin matkalaukkuun ja rinkkaan. Eipä muuten mahdu enää. Jostain kummasta on ilmestynyt laatikoita, kasseja ja pussukoita, täynnä kirpparilöytöastioita, koulumonisteita, kirjoja, lehtiä ja kesämekkoja. Kenkiäkin on yksi jättikassillinen, vaikka olen käyttänyt läpi koko syksyn, […]

Näin visuaalisen alan ihmisenänäen joskus maailman eri tavalla kuin muiden alojen ihmiset.  Näen tosi usein mielessäni värikarttoja ja joskus tekee mieli tallentaa puhelimen muistiinpanoihin epämääräisiä asioita: Tää valo ja nää värit yhdessä. Matkakuvistani puuttuu yleensä kaikki nähtävyydet, usein myös ihmiset. Otan useimmiten sellaisia kuvia, joissa on esimerkiksi kivoja pintoja ja väriyhdistelmiä tai heijastuksia.  Natural Palettes -blogissa […]

Kun viimeksi opiskelin, oli koulu täynnä tietokoneluokkia. Nyt tuon sanan kirjoittaminenkin kuulostaa vähän, no muinaisjäänteeltä.  Nykyään kouluun pitää roudata joka päivä oma läppäri mukaan, yleensä vielä Wacomikin. En ollut ollenkaan varustautunut tähän asiaan ja ensimmäiset puoli vuotta roudasinkin läppäriäni mukanani Sinkkuelämästä opitulla tavalla: kiedottuna huiviin. (Ja sitten kangaskassiin). Tosi kätevää ja turvallista koneelle. Joo ei.  […]