Kuin elokuvissa, osa 2.

IMG_8275.JPG

Joulukuu 2015, Intendente, Lissabon.

 

Olen myöhässä, joten turvaudun taksiin. 

Se on niin vanha, että jokaisessa ylämäessä olen varma että jäämme siihen. Vilkuilen kello ja mittaria hermostuksissani. Kuski ei puhu sanaakaan englantia, mutta se on vain minulle hyväksi. Boa noite, toivottaa lopuksi ja sormet ristissä toivon sitä samaa.

Olen paikalla kolme minuuttia yli kymmenen. Siellä se seisoo, lippispäinen mies jota olen miettinyt viimeiset kahdeksan päivää aika paljon. No siis ihan koko ajan.  

Halaamme ja tilaamme lasit viiniä. Sisällä ei ole tilaa, joten istumme ulos. Paikka on ollut to do –listallani kesästä asti, mutten ole jostain syystä käynyt siellä kertaakaan. Harmi, koska se on superihana.  

On perjantai, mies on ollut töissä pitkän päivän, minä olen haahuillut puistokahviloissa enkä ole saanut mitään tehtyä, koska olen jännittänyt niin paljon tätä tapaamista. Horisen uskottavan kuuloisesta esseestäni jota muka olen kirjoittanut koko päivän. Tosiasiassa sovitin koko vaatekaappini läpi ja kuuntelin kolme kertaa kaikki Beyoncen biisit.

Emme tiedä toisistamme mitään. Tai näin toteamme ääneen. Minä tosin tiedän miehestä paljonkin, onhan google. Istumme tuntikausia samalla penkillä, haemme lisää viiniä, puhumme ja puhumme. Ei ole ollenkaan hankalaa, kuten vieraiden ihmisten seurassa joskus, siitä olemme yhtä mieltä. Ulkona on kylmä, kietoudun huiviini ja mies laittaa vielä omansa jalkojeni päälle ja huomauttaa, että näytän huvittavalta kasalta villatuotteita. Jokaisen hakemansa lasillisen jälkeen mies istuu lähemmäs minua. Ei haittaa. Yh-tään. 

Olen huomannut, että tykkään käydä treffeillä enemmän englanniksi kuin suomeksi. Koska käytän englantia nykyisin niin paljon, siitä on tullut hyvin arkinen kieli. En enää ajattele suomeksi ja käännä sitä päässäni englanniksi, ajatukset tulevat suoraa oikealla kielellä. On myös paljon sanontoja, jotka toimivat paremmin englanniksi ja juttuja jotka ovat vaan hauskempia tällä kielellä.

Myös unimaailmani on välillä englanninkielinen. Ja muutenkin outo. En muista juuri mitään unia, joita olen viime aikoina nähnyt, mutta melkein joka yö herään siihen, että olen aivan hiestä märkä ja ottanut villasukat pois jalasta. En tiedä mitä alitajuntani käsittelee, mutta jääkylmässä talossa se ei oikeastaan haittaakaan.

IMG_8276.JPG

Nämä treffit eivät sisällä hauskaa tarinaa, jonka voisin jakaa. Nämä treffit sisältävät vain seuraavanlaisia ajatuksia päässäni: 

Miten huippu tyyppi! Miten mahtavaa että sinä outona iltana rohkaistuin ja menin juttelemaan sille! Tästä lähin teen aina spontaaneja ja rohkeita päätöksiä! JESSS!

Ilta on ihana. Olo on ihana. Mies varsinkin on ihana. Kaikki on luontevaa ja kivaa.
Olemme molemmat töissä luovalla alalla, meitä yhdistää myös täysin samanlainen huumorintaju ja se, että olemme muuttaneet tähän vieraaseen maahan täsmälleen samaan aikaan. Yhtäkkiä unohdan kaiken sen, mistä olen ahdistellut viimeiset neljä kuukautta. Unohdan myös jokaisen epäonnisen suhteen ja säädön, aivan kuin joku klikkailisi ne roskakoriin ja sitten antaisi komennon: Tyhjennä. Kerron aikovani järkätä bileet, koska pian on Suomen itsenäisyyspäivä. Mies kertoo haluavansa tulla sinne muutaman ystävänsä kanssa ja kertoo jo mitä aikoo tuoda mukanaan. Hän kutsuu minut vuorostaan toimistonsa bileisiin.
Ennen kuin otan taksin kotiin, mies suutelee minua vartin
tai tunnin, en ole ihan varma. 

 Viestittelemme seuraavana päivänä kaikkea kivaa ja sitten kahden päivän kuluttua, kun mies on tykännyt jokaisesta Instagram –kuvastani, kysyn häneltä milloin tapaisimme uudestaan. 

En saa viestiin ikinä mitään vastausta. 

—-

Sometimes life is like a romatic comedy. Sometimes just a tragedy. 

Kommentit (35)
  1. No voi hitto. Ja miten tuttua ja miten mälsää. Mulle on käynyt näin aika monta kertaa. Jopa useasti peräkkäin yhtenä vuonna. Aluksi se on mies joka on enemmän kiinnostunut. Laittaa paljon viestiä, pyytää ulos ja kun vihdoin sitten nähdään ja alan kiinnostumaan, niin yhtäkkiä yhteydenotto vaan loppuu. Eikä mitään selitystä. Myöhemmin kun oon törmännyt tyyppiin, olen saanut vastaukseksi vain, että että mua ei enää kiinnostanut. Olen aina ollut aika ymmälläni, että mitä ihmettä tässä välissä on kerennyt tapahtua.

    Olen tullut siihen tulokseen, että jotkut miehet metsästävät huomiota. He ovat kiinnostuneita tasan niin kauan, kun saavat kohteen kiinnostumaan, ehkä ihastumaan, ja sitten lopettavat koko jutun. Tai sitten miehellä on vaan niin paljon vientiä, että on pakko heivaa se, joka ei ollut ihan niin kiinnostava kun se joku toinen, niinkin olen kuullut selityksen myöhemmin.

    En mä tiedä. Musta on vaan törkeää ettei saa mitään selitystä yhteydenoton loppumiseen ihanan illan jälkeen. Mutta törppö mikä törppö ja ansaitset niin paljon enemmän! Olet ihana ja säkenöivä ihminen!

    1. Oi kiitos 🙂

      Onpa kurja että sulla on samanlaisia kokemuksia, mutta onneks oot saanut edes jonkunlaisen vastauksen. Itse oon nykyään sitä mieltä että ottaisin mielummin vaikka todella yksityiskohtaisen raportin siitä mikä meni mun osalta pieleen kun täydellisen hiljaisuuden vaan. Olisihan sen kuuleminen kamalaa, mutta ehkä sitten voisi oppia jotain. Vai pitäisiköhän tässä oppia jotenkin valitsemaan ihan toisenlaisia miehiä, ettei kävis aina näin 😀 😀 ?

       

  2. Meinaatko kohta jo järkätä bileet joulukuisen itsenäisyydenpäivän takia? 😀

    Mutta joo, kannattaa jättää omaan arvoonsa. Tai ehkä hän nyt tässä vaiheessa esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja ottaa sitten yhteyttä joskus myöhemmin. Ken tietää… 😀

    1. Vähän tarkkuutta: tässä ja aiemmassa osassa kerrottiin heti ekana että kyseinen tapaus on joulukuulta 2015 🙂

      1. Haha, kappas vaan 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *