Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

visual diary

 

 

Heinäkuussa kirjoitin instagramiin näin:

Sulle tuli joku paketti, sanoo ranskalaismies minulle aamulla keittiössä. Olen juuri suihkuttanut märkiin hiuksiini Natural highlights -suihketta ja laittanut finnin päälle hammastahnaa enkä haluaisi puhua kenenkään kanssa. Aijaa, vastaan. Mikä se on, hän kysyy kun avaan kuorta. Tää on sellanen kirja jonka yks mun suomalainen instagram-kaveri on kirjoittanut. Tosi hieno kansi, mies tiirailee olkani yli. Mä meen lukemaan tätä puistoon, sanon ja menen kuivaamaan hiukseni. 

 

 

Kun palaan kolmen tunnin päästä juotuani ihan liikaa kahvia, törmäämme taas keittiössä. No onko se hyvä, mies kysyy yllättävän kiinnostuneena suomenkielisestä kirjastani. On, tosi hyvä. Mutta vähän surullinen myös. Tai siis jotenkin surullinen siksi että se on tosi samaistuttava. On se myös tosi hauska. Mulle tulee siitä vähän koti-ikävä. Ja sit samalla sillai että ei yhtään ikävä Helsinkiin. 

 

Tai siis en kirjoittanut ihan kaikkea tätä, koska sain Sisko Savonlahden esikoiskirjan Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu ennakkolukuun, eikä sitä saanut vielä kokonaan arvioida, sai vaan lukea ja kertoa vähän jotain. 
En ole koskaan tavannut Siskoa, mutta viestittelemme aina toisinaan instagramin yksityisviestikentässä kaikkea aika syvällistäkin. Siksi rakastankin instagramia: sieltä saa toisinaan just sellaista vertaistukea ja seuraa kun on sillä hetkellä vailla. Tällä kertaa Sisko vaan viestittää että voitko antaa mun kirjalle Pastel de nata -leivoksen. Siellä se on nyt ulkomailla asti.
 
Tämä kirja on jotenkin tosi paljon sellaista, mitä olen alkanut elämässäni vaalia. Kaiken ei tarvitse aina olla suurta ja ihmeellistä ja kaunista, elämä kun koostuu enemmänkin pienistä tärkeistä hetkistä ja asioista kun älyttömän suurista. Suurin osa on sitä arkea: juuri sitä kun maataan parvekkeella ja yritetään päästä yli jostain mikä ei tunnu vaan onnistuvan ja sitten eletään siinä sivussa vaan ihan sellaista normaalia selviämistaistelulta tuntuvaa harmaata putkea, jota elämä aina toisinaan (useinkin) on. En muista kuka kirjoitti vastikään että ei kaikissa kirjoissa tarvitse aina olla sotaa, miljoonaa henkilöhahmoa ja jotain aivan mieletöntä oivallusta (vai kirjoitinko ihan itse), mutta olen ihan kamalan vahvasti tätä mieltä. 
 
Jos joku kuvaisi tätä naisten hömppäkirjallisuudeksi ja blogiajan omassa itsessään loputtomasti vellomisessa, sanoisin että ihan sama, luen silti mielummin tällaista kuvausta elämästä kuin monia muita. Toki samaan aikaan tekee mieli viedä kirjoittaja rantalomalle ja sanoa hänelle paljon positiivisia asioita siitä, miten elämä jossain vaiheessa taas helpottuu ja että kyllä sinäkin vielä jonkun tapaat. Paitsi kun se ei mene niin. Elämä helpottuu, sitten taas vaikeutuu, se taitaa olla ikuinen kiertokulku. Suhteita tulee ja menee, tai sitten ei tule ja mene, ei ole mitään taetta siitä että tulee tapaamaan ihmistä, joka kirkastaa koko elämän ja sitten tämä täydellinen parisuhde kannattelee elämän loppuun asti. Sellaista elämä harvoin on, mutta kuten kirjailijakin on tajunnut: huumori auttaa aika helvetin paljon. 
 
Sitä tässä kirjassa on. 
 
 
 
Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu ilmestyi 6.9.2018. Tykkäsin kirjan lisäksi myös tästä Hesarin jutusta. 
 
 
 
 
 
 
 
-----
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Kommentit

Silke

En ole vielä lukenut kirjaa (koska yhtenä kesänä ollessani 34  kaikki muuttui ja nyt olen ryytynyt perheenäiti, joka ei saa mitään aikaiseksi). Mulla ei ole instragramblogikotia, kylläkin mutta lapsi, lähiörivari ja vakityö on. En tietenkään luopuisi lapsestani, mutta kaipailen välillä vuokra-asuntoni rauhaa ja rentoutta joka muodostui suunnittelemattomista oman itseni näköisistä ja tahtisista päivistä. 

Tykkäsin myös Hesarin jutusta, mutta en kyllä ihan kaikista sen saamista kommenteista. Markkina-arvojutut ja sen päivitteleminen, miten turhaa elämä yli 30-vuotiaalla sinkkuNAISELLA muka on... Kuinka monen elämä oikeasti edes enää menee sitä perinteistä rataa, joka on yhtä ennalta-arvattava ja siloteltu kuin sisustukset lifestyle-blogeissa tai oikeistopuolueiden maun mukaiset ihanne-cv:t vailla kriisejä, taukoja ja välivuosia.

 

saarah
visual diary

koska yhtenä kesänä ollessani 34  kaikki muuttui ja nyt olen ryytynyt perheenäiti, joka ei saa mitään aikaiseksi

Mä nauroin tälle niin paljon :D :D

Ja siis noi hesarin jutun kommentit. Oon todella vahvasti sitä mieltä että netti-hesaria lukiessa pitäisi vahvistaa ensin pankkitunnuksilla ja vastaamalla kyllä Oletko ihan satavarma että haluat lukea jutun kommentit -kysymykseen. Ne on lähes joka juttuun niin hirveitä että alkaa ahdistaa ihan hulluna :O 

Elinakoo

@ 34 ryytynyt perheenäiti Hih, samaan aikaan ihanan painavasti ja kepoisasti kirjoitettu. :D

anatoliaa (Ei varmistettu) https://hole-io.online

Tämä on hieno pikku viesti, jossa on arvokkaita vinkkejä. Olen täysin samaa mieltä. Tapa, jolla tuoda intohimoa ja sitoutumista asioihin, voi todella muuttaa elämäsi näkymää.

saarah
visual diary

Kyllä, juuri näin :)

Katrih (Ei varmistettu)

Hei Saara, tämä nyt on asian vierestä, mutta mitä Natural Highlightsia käytät? :)

saarah
visual diary

Käytän INTEA Camomilla Blond highlights hair lotion nimistä tuotetta. Sillai vähän epäsäännöllisesti, mut aina kun muistan :)

Joppe (Ei varmistettu)

Mitä mieltä olet, oletko muuttunut vähemmän Sex and the City -naiseksi Portugalissa asumisen kautta?
Jotenkin näkisin, että missään muualla kuin Suomessa naiset eivät ole yhtä kirjaimellisesti ottaneet kyseistä sarjaa elämänohjeena.

saarah
visual diary

Voisitko määritellä mitä tarkoittaa Sex and the City-nainen?

Kommentoi