Ei kiitos, en halua tietää sinusta kaikkea

 

margot-and-ritchie-2.jpg

 

Halusin vuosikausia vähän vaan kadota.

Olla mysteerinen mysteerinainen, joka päätti vaan yhtenä iltapäivänä kävellä toimiston ovesta ulos, nostaa tilin tyhjäksi (miksi oudoissa unelmissa aina kaikki maksetaankin tietysti käteisellä?) ja muuttaa Pariisiin. Tuosta vaan. 

Päivittää Facebookiin uudet tiedot ja olla vastaamatta kaikkien kysymyksiin siitä, että MITÄ HITTOA NAINEN? Mitä sä siellä Pariisissa muka teet?

Jostain syystä pienen salaperäisyyden säilyttäminen on koko ikäni kiehtonut minua.

Yksi suurimmista peloistani nimittäin on ollut se, mitä monet kutsuvat ihanimmaksi asiaksi parisuhteessa: me tiedetään toisistamme kaikki. Ei meillä ole mitään salaisuuksia. Omiin korviini kyseinen asia on aina kuulostanut lähinnä yhtä ihanalta kuin oksennustautiin herääminen keskellä yötä. 

 

043-the-royal-tenenbaums-theredlist.png

 

En halua tuntea ketään niin hyvin, että tietäisin hänestä AIVAN kaiken. En ole koskaan halunnut. Kun olen ollut parisuhteissa, olen aina tuntenut tarvetta säilyttää tietyt asiat ihan vaan itselläni. Ei siksi että ne asiat olisivat sellaisia etten voi kertoa niitä, en vain ole koskaan kokenut tarvetta jakaa AIVAN kaikkea kenenkään kanssa. 

Minulla on paljon läheisiä ystäviä, jotka eivät tiedä kaikkia salaisuuksiani. Osa tietää, osa ei, mutta kysymys ei ole siitä että läheisimmille ihmisille olisin kertonut ihan kaiken, muille vähemmän läheisille vähemmän. Omasta elämästäni, menneisyydestäni ja virheistäni minun on helppo puhua, mutta en halua laittaa kerralla kaikkia kortteja pöytään. En ajattele sitä niinkään pelaamisena, en tässä nyt paljasta kaikkea vaan jotenkin luonnollisena asiana. Että säästellään vähän, niin riittää pitkäksi aikaa. 

Susta ei saa kyllä irti mitään tai hmm, en ole koskaan tavannut noin avointa ihmistä, ovat molemmat kommentteja joita kuulen säännöllisin väliajoin. Eikä siinä ole mitään ihmeellistä. 

Siinä unelmassani siellä Pariisissa en tekisi mitään viisasta (kerrankin). Istuisin kahviloissa, polttaisin tupakkaa ja minulla olisi vaan patja lattialla (mutta tietysti täydellisesti istuva kamelinvärinen trenssitakki). Kävelisin ja tuijottaisin kauniita rakennuksia ja antaisin pääni täyttyä uusista ajatuksista, samaan aikaan kun kaikki vanhat ongelmat valuisivat ulos toisesta korvasta. 

 

281862.jpg

 

Niinpä niin. Unelmissa ja todellisuudessa on suuria eroja. Ongelmiaan ei saa päästään pois muuttamalla toiseen maahan. 

Silloin kun olen iloinen, oman elämäni soundtrack soittelee tätä biisiä kävellessäni kadulla. Lähiravintolan komea tarjoilija hymyilee, aurinko paistaa ja hiukseni laineilevat luontevan kauniisti eikä huulipuna ole tällä kertaa hampaissa. 

 

 

(Vaikka biisissä lauletaankin hyvästeistä). 

 

You´re one mysterious woman,

yksi mies sanoo minulle eräänä yönä. Se on ehkä paras kohteliaisuus aikoihin. 
Tulet yllättymään vielä sata kertaa. Ehkä, jos hyvin käy, ajattelen. 

 

 

—-

 

Mysteerinaisen mysteeriesikuva on tietysti Margot Tenenbaum. Kukas muukaan. 

 

 

—-

 

Margot Tenenbaum, FOREVER. 

Kommentit (18)
  1. Moi, oon tosi kiitollinen että löysin sun blogin. Oon sua kymmenen vuotta nuorempi, asunut ulkomailla jo 5v, mutta jotenkin, niinkuin uudemmassa kirjoituksessasi kuvailet, nykyään enemmän valitan ja ärsyttää. Hohto on poissa. Oon aina halunnut asua Lissabonissa, mutta tekee mieli mennä Suomeen huilimaan. Jotenkin nää sun jutut on niin osuvia, toikin että omia ongelmia pään sisässä ei voi paeta ulkomaille. Musta on inspiroivaa nähdä sun kaltaisia ihmisiä, koska yleensä ihailen mua vanhempia. Yksin parikymppisenä reissatessani siisteimmät ja viisaimmat oli niitä mun ikäisiä, ja nyt kun oon taas jotenkin kadoksissa saan lohtua ja inspistä tulevaisuuteen kun luen tällaisia. 🙂 eli kiitos näistä. Realistisista ja avoimista jutuista. Life can be a struggle abroad, mut on se ihan siistiikin.

    1. Oi, kiitos tästä kommentista 🙂 Ihanaa että näistä jutuista voi saada paljon irti vaikkei olla ihan samanikäisiä. 

      Ps. Munkin tekee usein mieli mennä Suomeen huilimaan. Kaikki siellä on vaan niin helppoa 😀

  2. mua on aina jotenkin ärsyttänyt sellasen mysteerinaisen imago, itselle tulee tän tyyppisistä ihmisistä tai tällaista imagoa tavoittelevista vähän kusipäinen ja epäluotettava vaikean ihmisen kuva 😀 Ehkä tää on just sellasta leffojen välittämää mielikuvaa ”mysteerinaisista”. Miehiin ei toisaalta liitetä mitään tuollaista mysteeri-imagoa: ne on sitten vaan epäkohteliaita kusipäitä.

    1. kiitos samoin
      2.3.2018, 11:06

      Ei se et on joku mysteerinainen oo minusta mitenkään kovin imartelevaa..

      1. no nimenomaan!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *