Eipä tässä mitään (siis kirjaimellisesti)

 

Olin somelomalla, tai no puolilomalla. Laitoin puhelimen sohvatyynyjen väliin enkä postannut yhtään instagramstooria moneen päivään. (Tai no kolmeen). 

Kävin lounaalla ulkona, joku viereisen pöydän mies pyysi drinkeille, sanoin ei, sitten mietin myöhemmin että ironia soikoon, olen juuri se joka aina valittaa että miehet eivät nykyisin osaa mitään, eivät edes tehdä aloitteita. 

Tein erästä työprojektia ja pää tuntui halkeavan. En osaa itsekään mitään, ajattelin. Sitten hengitin syvään ja ratkoin ongelman pieniksi palasiksi ja sain kun sainkin kaiken tehtyä. 

Mennäänkö kävelylle, ystävä kysyi. Mennään vaan, kuudelta? Kävelimme kaksisataa metriä vaaleanpunaiseen viinibaariin. 

Marraskuu tuntuu aivoissa samalta kun Suomessa vaikka onkin ollut ihan hirveästi aurinkoa. 

 

 

Eräänä marraskuisena päivänä sain auringonpistoksen. Siitä voisi moni suomalainen ajatella että ihan oikein sille sinne etelään. Mitäs aina hehkuttaa sitä aurinkoaan. 

Samana päivänä eksyimme vaellusreitiltä kahden brasilialaisen kaverini kanssa. Päädyimme kävelemään metsästysalueeksi merkityssä pusikossa puoli tuntia. Kuullessamme kovan  pamauksen jähmetyin paikalleni. Ohoh eiks suomalainen oo koskaan ennen kuullut ammuskelun ääniä, Rio de Janeirossa kasvaneet nauroivat. 

Menin taas kissanhoitajaksi, lilluin kylpyammeessa ja muistelin kuinka ihania ja ärsyttäviä kissat ovatkaan. Ihania iltaisin sohvalla, ärsyttäviä päivisin pomppiessaan pöydällä kesken zoom-palaverien. 

Kävin festareilla, joilla osa bändeistä soitti vanhassa palatsissa. Oli kivaa paitsi että joku portugalilaismies halusi taas miesselittää minulle sitä kuinka nimeni on oikeasti portugalilainen.

Taitaa olla vaan kansainvälinen, sanoin ja jätin tällä kertaa kuitenkin sanomatta eikun että raamatusta se on, mutta varmaan oot sitä mieltä että se raamattukin on portugalilaista alkuperää. 

 

 

Ajattelin olevani somelomalla kunnes tapahtuu jotain niin kivaa että siitä ei voi olla mainitsematta. Tai kunnes joku kysyisi että minne olet kadonnut instagramista.

Ei tapahtunut kumpaakaan.

 

 

 

 

suhteet ajattelin-tanaan
Kommentit (6)
  1. Jälleen ihana ja täynnä ajatuksia oleva teksti, kiitos.

    Minna

  2. Mutta pieni loma kivoine sattumuksineen kuitenkin 😉

    1. Kyllä, se just 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *