Entä jos muuttaisinkin takaisin Helsinkiin?

 

IMG_7386.JPG

 

Lehmukset ovat niin vihreitä, sanoo taksikuski kello viideltä aamulla. 
Niin, kyllä, vastaan. Sitten loppumatkan ajan emme vaihda sanaakaan. 

Jotenkin niin Kaurismäkeläistä, ajattelen. Ja niin ihanaa. Niin, sitäkin vielä. 

Onkohan mun äänimaailma sittenkin tää lokkien kirkuminen ja vaimeana kauempaa kaikuva raitiovaunun ääni, ajattelen eräässä helsinkiläiskodissa paria päivää aiemmin, kun avaan ikkunat ja keitän vähän lisää aamukahvia. Pakastin on täynnä marjoja lähimetsistä ja minulla on yhtäkkiä sellainen olo, että kuulunkin taas tähän maahan ja näille kaduille.

Sillä tavalla vähän ja ehkä vielä joskus. 

 

IMG_7391.JPG

IMG_7081.JPG

 

Sitten lentokoneessa kun vieressäni istuva portugalilaismies tilaa aamupalansa yhteyteen lasillisen viiniä, samaistun häneen ja ajattelen huvittuneesti että kahden kulttuurin väkeä tässä ollaan, vähän kaikki. 

Luen pitkän esseen siitä, miten ristiriitaista on olla lentävä vegaani. Aiemmin samalla viikolla puhun moneen otteeseen huolettomasti siitä, miten aion kyllä olla Lissabonissa vielä, sitten ehkä muuttaa jonnekin muualle ja ehkä joskus vielä Suomeenkin. Olenhan etuoikeutettu länsimaalainen valkoihoinen, jolla on vielä näppärä läppärin näpyttelytyökin. 

Samaan aikaan se tuottaa niin iloa, onnea kuin myös maailmantuskaa. 

 

IMG_7444.JPG

IMG_7082.JPG

 

Juon pahaa suodatinkahvia, kolme euroa kuppi ja odottelen tärkeitä ihmisiä vähänpätöisissä kahviloissa. Minnekään paikkaan minulla ei Helsingissä ole ikävä, mutta onpas vähän Kaivarin rantaan, yhteen Käpylässä sijaitsevaan olohuoneeseen ja ihaniin lenkkimaastoihin, jossa vastaan tulee terveen ja aktiivisen näköisiä suomalaisia peräjälkeen. 

Paras Lissabonystävä lähettelee pitkiä ääniviestejä joissa pui kaikkea sitä, minkä luota minä olen nyt viikkotolkulla poissa. Ekaa kertaa ikinä en juuri nyt kaipaa Lissabonia juuri yhtään niinä viikkoina kun olen poissa. 

Ja jakarandat kukkivat jo, viestittää portugalilainen exäni. Mutta hitto että siellä Suomessa näyttää kauniilta. Hän ei sano kauniimmalta, tietenkään, olen oppinut että portugalilaiset pitävät omaa maataan täydellisenä maanpäällisenä paratiisina ja ai että kun onkin kiva olla kuulematta niitä juttuja viikkotolkulla. 

(Ja kun yritän muodostaa lauseita joissa ollaan olematta ja tekemättä jotain, menee välillä kaikki verbimuodot ihan solmuun mutta onneksi huomaan että joskus se käy ihan suomalaisille toimittajaystävillekin tallinnalaisella kattoterassilla puolenyön maissa). 

 

IMG_7137.JPG

IMG_7084.JPG

 

Imen hirveästi energiaa ja inspiraatiota suomalaisystävistäni, niistä tolkun ihmisistä, joilla on kirkkaat ihot, hienot urat ja jämptit kesälomasuunnitelmat. Uudet työpuhelimet, siististi silitetyt suomalaisdesignvaatteet ja ihanat kodit. 

Tunnen oloni vähän nuhjuiseksi ja teiniksi taantuneeksi, mutta päätän olla puimatta sitä ihan liikaa. Kävelen lapsuuden metsämaisemissa, uin jääkylmässä lahdessa ja nukun Marimekkolakanoissa viikkotolkulla. 

 

Pää on ihanasti sekaisin vanhaa ja uutta, surua ja onnea.

 

 

—-

 

Summer in Finland looks pretty perfect.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (25)
  1. Mulla kävi niin, että asustelin Lissabonissa ja muutin takaisin Suomeen. Long story short: epäonnisten sattumien kautta jouduin palaamaan Suomeen suunniteltua paljon aikaisemmin, itkin silmät päästäni lentokentällä ja koin järkyttävän käänteisen kulttuurishokin. Ja kolme pitkää kuukautta myöhemmin tapasin elämäni rakkauden Suomessa ja sain sattuman kautta unelmaduunin. 😀 Elämä on vaan niin hassua, Suomeen muutto tuntui ensin maailmanlopulta, mutta loppujen lopuksi mulla ei olisi elämäni parhaimpia asioita nyt jos olisin jäänyt Lissaboniin jota silloin rakastin. Niin kamalaa ja ihanaa kuin se onkin, elämä on usein tosi sattumanvaraista ja moni asia on vaan ajoituksesta kiinni.

    1. Just toi! Elämällä on aina toisinaan sellainen plan jonka tajuaa vasta jälkikäteen 🙂 Ja ainahan pääset Lissaboniin lomalle, silloin se näyttäytyy just ihanimpana paikkana 🙂

      1. Totta! Täytyy kyllä myöntää, että olen aktiivisesti vältellyt Lissabonia, koska pelkään että ihan vaan lomareissullekin meno aiheuttaisi erittäin pahan innostuksen muuttaa takaisin. 😀 Tää sun blogikin on aiheuttanut välillä melonkolista huokailua. Nää on näitä, vaikka nyt hehkutinkin Suomeen paluuta niin aina välillä kaipaa sinne missä ei ole. Ihan aiheen vierestä; ootko muuten miettinyt johonkin aivan uuteen maahan muuttoa? Esimerkiksi jossain missä puhuttaisiin natiivisti englantia, se olisi sulle varmasti piece of cake Portugalin jälkeen (noin viranomaisasioinnin ja muun puolesta).

        1. En oikeastaan oo miettinyt sellaista vaihtista, ainakaan kovin tosissaan. Mun kokemuksen mukaan kun ulkomaille muutto ja varsinkin se sopeutuminen on aika rankka juttu ja varsinkin tosiystävien löytäminen tässä iässä on niin hankalaa, et en usko et mulla olisi ollenkaan energiaa aloittaa taas kaikkea alusta… Mut joskus kyllä haikailee niitä alkuaikoja jolloin kaikki oli niin uutta ja jännää, eli eihän sitä ikinä tiedä 🙂

  2. Minusta tuntuu että suomalaiset tuomitsevat muita kauhean herkästi. Minulla oli tästä pitkäkin versio, mutta selostus meni niin monimutkaiseksi että jätin sen pois. – Suomalaiset päättävät että juuri heillä on totuus siitä kumpi oli ensin, muna vai kana.
    Ja tätä pedatakseen, saadakseen edes vähän mielenrauhaa he tarvitsevat niitä nättejä tavaroita, koteja vaatteita ja puhelimia.

    Tykkään ihmisistä jotka voi jättää asioita ilmaan.

    Oot jo muuttanut mielesi, suomifanitus kesti vaan hetken? 😀
    ps. täällä on taas jäätävää.

    1. Oon kyllä samaa mieltä, Suomessa ollaan aika tuomitsevaisia muuta kun sitä tavallisinta kohtaan. 

      Täällä on ollut kans vähän jäätävää, olin eilen illalla ulkona sukkahousuissa, mekossa, takissa ja kaulaliinassa. KESÄKUUSSA!!!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *