Heinäkuun suosikkijutut

 

 

Mulla on ihan sellainen olo että oisin ollut täällä Suomessa tosi kauan, ainakin kuukauden, sanoin ystävälle elokuun alussa. Mutta siis, etkös sä oo ollut täällä… koko kuukauden? Oho joo, tosiaankin, tajusin sitten 😀

Kahden ja puolen viikon Suomivisiitti venyi kuukaudeksi, koska en uskaltanut palata kotiin ennenkun tiesin tuleeko uusi lockdown (toistaiseksi näyttää ihan hyvältä sen suhteen ettei sitä tulisi).

Tässä siis Suomessa vietetyn heinäkuun parhaat:

Suomen kesä
Sen jälkeen kun muutin pois Suomesta, olen käynyt siellä lähes joka vuosi heinä-elokuussa ja lähes aina on ollut sateista ja seassa muutama aurinkoinen päivä. Siis sellainen aika perus Suomen kesämeininki 😀 Mutta tänä vuonna oli niin ihana viettää kokonainen lomakuukausi siinä Suomen kesässä mitä se parhaimmillaan on: uida järvessä (ja LÄMPIMÄSSÄ merivedessä myös), syödä uusia perunoita ja tilliä (jota ei saa Lissabonista suunnilleen mistään), hengailla kaikkien ystävien kanssa niin edelleen. Lisäbonus-suosikki: Koronarokotus Suomessa vaikken siellä asukaan.

Ismo Leikola: Suo, kuokka ja Hollywood
Ystävä kysyi haluanko lomalukemiseksi tän kirjan ja olin vähän että öö emmää tiedä, en oikein tykkää suomalaisesta stand up:ista. Mutta onneksi otin kirjan lainaan, se nimittäin ei käsittele suomalaista stand up:ia vaan ulkomaille muuttavan elämää ja realiteetteja (aina kiinnostavaa!). En ole seurannut Ismon uraa Amerikassa muutamaa youtube-videota lukuunottamatta, mutta tosi hienoa että suomalainen voi menestyä stand upissa vieraalla kielellä ja vieraassa maassa! Kirja oli kiinnostava katsaus ulkomaille muuttamiseen ja siellä uran luomiseen sekä tietty kummalliseen Amerikkalaiseen yhteiskuntaan.

Härkäpäpugranola
Kun olin pari vuotta sitten kuukauden Tokiossa, en tehnyt ruokaa siellä kertaakaan. Koska minikeittiö, koska hemmetin kalliit kasvikset ja koska asuin ihan superhyvän sushipaikan vieressä joka myi illalla kaiken take away -bokseissa -50%. Lounaaksi söin melkein aina jugurttia soijapapugranolan kanssa ja se oli täydellinen lounas, koska pavuissa on proteiinia paljon enemmän kuin jossain kaurahiutalegranolassa. Suomessa rakastuin tähän Verson Härkäpapugranolaan, jota söin kaurajugurtin ja puolukoiden kanssa joka ikinen aamu. Olen kateellinen kaikista kauratuotteista joita Suomessa onkaan ja jotka saapuvat Portugaliin arviolta ensi vuosituhannella.

Nyhtökauraruuat
Tiedän että Suomessa asuville nyhtökaura ei ole mikään uutuus enää, mutta mulle se on aina yhtä iso ilon aihe kun olen Suomessa. En ole syönyt lihaa sitten 90-luvun ja ruuanlaitossa ärsyttääkin usein se, että haluaisi jotain muutakin proteiinin lähdettä kun ainaiset pavut ja linssit. Soijatuotteita en voi käyttää, eli tofu ja seitan ei toimi myöskään. Siksi nyhtökaura ja muut lihankorvikkeet on vaan niin käteviä tuomaan vaihtelua ruuanlaittoon. Tein Suomessa nyhtökaurasta* makaronilaatikkoa (ah, klassikko!) ja sen lisäksi tacoja tästä meksikolaisittain mausteusta versiosta.

Savinaamio kuivalle iholle
Mun iho oikuttelee usein kesällä ja saan joskus aina näppyjä siitä jos laitan vartalolle suunnattua aurinkorasvaa kasvoihin.(Tai ehkä syy on se, että laitan joskus myös sitä aurinkorasvaa meikin päälle :D). Yleensä kaikki puhdistavat naamiot jotka sisältää savea, on liian kuivattavia mun iholle, mutta tämä Bybi beautyn Super greens* -naamio on ollut mulle tosi hyvä.Se myös rauhoittaa punoittavaa ihoa eli on erityisen hyvä esimerkiksi auringossa oleilun jälkeen. Naamio sisältää kaoliinisavea ja spirulinaa. Ja pakkaus on tietty ihanaa Bybin värikästä linjaa.

 

 

 

Kolmekymppiset / Yle Areena
Tuntuu että tätä sarjaa on hehkuttanut tänä kesänä lähes jokainen suomalainen ystäväni, eli oli pakko paikaa play-nappia ja mikä parasta: sarjaa on viisi kautta! Jaksot kertovat kolmekymppisistä Juliasta ja Jesperistä, jotka ovat tyylikkäitä tanskalaisia Köpiksessä. Sarja käsittelee kolmekymppisten elämää ja haasteita (tosin samat haasteet taitaa olla vielä nelikymppisenäkin) kivan freesillä tavalla. Jaksot on parinkymmenen minuutin mittaisia ja käsikirjoitettu kivasti niin että keskusteluista liikutaan itse tapahtumiin ja takaisin. Olisi kiva katsoa enemmänkin Pohjois-Eurooppalaisia ihmissuhdesarjoja, koska usein sinänsä hyviä jenkkisarjoja katsoessa miettii vain sitä miten ne ovat liian amerikkalaisia. 

Sex/Life / Netflix
Okei, tää sarja oli tavallaan niin korni etten ole varma meneekö tää kategoriaan en voi uskoa että haaskasin elämästäni jonkun viisi tuntia tällaiseen vaiko että ihan ok sarja. Mutta sarjan perusidea on tosi kiinnostava: voiko olla niin hyvä seksielämä (vaikka muuten suhde ei toimisikaan) että sen perään haikailee vielä vuosienkin jälkeen? Ja oma pohdinta: onko kaikilla aina ja ikuisesti joku yksi seksikumppani jonka muistaa vaan ikuisesti, oli itse suhde sitten millainen tahansa?
Viihdyttävä sarja, mutta samalla myös aika ärsyttävä 😀

Lupaava nuori nainen
Halleluja, kävin ekaa kertaa leffassa sitten pandemian alun! Ja siis Kesäkino Engelissä yönäytöksessä ja katsomassa tän hehkutetun leffan. Lupaava nuori nainen on feministinen leffa jonka toivoisin kaikkien miesten myös katsovan. Elokuva käsittelee juurikin raiskauskulttuuria, eli sitä miten seksistiset vitsit ja pojat on poikia -ajattelu jatkuu pyramidinaisesti niin että ylimmällä tasolla ovatkin sitten tyrmäystipat, kostoporno ja raiskaukset. Ja tietysti myös sitä onko miehen maine naisen koskemattomuutta tärkeämpää.
Lupaava nuori nainen on todella mieleenpainuva leffa, jotka mietin monta päivää sen jälkeen. Carey Mulligan on NIIN hyvä roolissaan että olisin toivonut hänelle kaikki mahdolliset pääosapalkinnot. 

Rehellisyys
Usein kun olen Suomessa, tuntuu että pitää ystävillekin hieman väritellä ja parannella kuulumisia. Joo, on ollut ihanaa, Lissabon on kyllä niin upea tähän aikaan vuodesta ja niin edelleen. Siksikin että itsestä tuntuu että kaikilla Suomiystävillä menee aina niin hyvin ja heillä on aina kaikkia upeita uutisia ja tapahtumia elämässä. Tällä kertaa tulin Suomeen ja sanoin kaikille ihan suoraan että kulunut vuosi on ollut ihan hirveä eikä yhtään hyvä. Ja tietysti siitä syntyi just parhaat keskustelut joiden aikana tuli taas kerran mieleen se, miten jokaisella on omat ongelmansa ja haasteensa eikä kenenkään elämä ole täydellistä, näytti se miten ihanalta tahansa ulospäin.
Ja erityisesti nautin monista valoisista kesäöistä jolloin kävelin Helsingin läpi miettien juuri näitä ystävien kanssa käytyjä keskusteluita. (Ja sitten sitä miten elämässäni on oikeat ystävät ja expat-ystävät ja kuinka erilaisia nämä suhteet ovatkaan. Molemmista olen toki kiitollinen).

 

*saatu testiin blogin kautta. Kiitos!

 

 

 

puheenaiheet ajattelin-tanaan oma-elama
Kommentit (6)
  1. Mietin että tuossa seitanissa soijaa taitaa olla yleensä vain soijakastikkeen muodossa, joten ehkä siitä voisi helposti valmistaa myös soijattoman version korvaamalla sen esim. kasvisliemellä? Jos haluat ihan hullutella, voi ainakin Härkistä kuivata uunissa tai kuivurissa (ihmiset tekee niin vaelluksia varten) ja sit roudata Portugaliin 🙂 Välillä nykyään ihmettelen, miten jaksoin kasvissyöjänä joskus 20 vuotta sitten, jolloin vaihtoehtoja oli niin vähän. Kerron mummelina varmaan sellaisia ”hiihdin joka päivä 15 km kouluun kesät talvet” -tyylisiä juttuja kasvisruokailusta ennen wanhaan.

    1. Haha, joo oon miettinyt samaa, että kasvissyönti on kyllä sata kertaa helpompaa nyt kun 20 vuotta sitten. Muistan itse yläasteella alettuani kasvissyöjäksi että kasvisruokaa ei tarjoiltu ollenkaan ja sain ohjeeksi syödä ”perunaa ja näkkileipää” :O
      Seitan kävis kyllä muuten, mutta siinä on vehnää jota en voi nykyisin enää syödä 🙁 Härkiksen kuivattaminen ja Portugaliin roudaaminen on kyllä itseasiassa hyvä idea! Kiitos 🙂

  2. Kiva postaus taas ja kiitos sarjavinkeistä, molemmat menee listalle! Mulla on se jännä et tuntuu et expat-kaverit oli enemmän oikeita ystäviä kuin suomalaiset ystävät, tai ainakin muiden ulkkareiden kaa oli helpompi bondata ja olla avoimempi. (Muutin just takas Suomeen kiin hirvee kriisi mut kiva lukee sun Suomi-fiilistelyjä.) Sit vielä random-kysymys et haluisitko tehä postauksen sun huonekaluista joskus? Kaipaan sellasta kierrätyshenkistä ja epäsuomalaistatyylistä huonekaluinspistä ja sulla vaikuttais olevan just sellanen ihana sisustus 😀

    1. Kiitos 🙂 Postaus huonekaluista vois ollakin kiva, mulle on kaikki just epäsuomalaisesti kierrätettyä eikä mitään designia 😀 Laitetaan to do-listalle!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *