Helmi Kekkonen: Vieraat

 

 

Sinä keskiviikkona minulla on kamala päänsärky. Kuvittelen että siihen auttaisi ruoka ja kahvi, ei auta. Pyörittelen monisteita, joita minun pitäisi lukea ja tuijottelen kahvilan ikkunasta ulos. Auringonpaiste sattuu silmiin. 

Sitten luovutan: otan särkylääkkeen, toisen kahvin ja taittelen monisteet laukkuun. Otan sieltä kirjan ja alan lukea. 

Päänsärky hälvenee.

Saman viikon sunnuntaina jätän vastaamatta kahvikutsuun ja kävelen yksin suosikkikioskiini. Ulkona tuoksuu keväältä, kahvilta ja tupakalta. Istun auringossa kaksi tuntia ja luen kirjan loppuun. Koko loppupäivän päässäni pyörivät suomankieliset sanat ja tarinat, se on ihaninta. (On muuten outoa, miten nopeasti sitä alkaakin ajatella ja nähdä unia englanniksi). Tykkään puhua paljon englantia, mutta kirjat, ne tykkään lukea ihan suomeksi. 

Helmi Kekkosella on ihana tapa kirjoittaa. Lauseet soljuvat kauniisti, ne ovat ketteriä ja sujuvia. Tykkään lukea aina kirjat kerralla ahmimalla, niin tämänkin. Kirja saa kaipaamaan Helsingin kaduille ja valoisiin iltoihin, ystävien kotiin juhlailtoina. Yhtäkkiä haluan kävellä Kaivarin rantoja ja olla taas oma itseni, se Helsingissä asuva suomityttö.

Ja sitten kirja saa myös ajattelemaan paljon ihmisiä, suhteita, yhteyksiä ja sellaisia hetkiä, kun on vain tehtävä isoja päätöksiä. 

Aikuisuutta. 

—-

 

Helmillä oli ennen Lilyssä blogi, nykyisin se löytyy täältä. 

 

—-