Helmi Kekkonen: Vieraat

 

IMG_4472.JPG

 

Sinä keskiviikkona minulla on kamala päänsärky. Kuvittelen että siihen auttaisi ruoka ja kahvi, ei auta. Pyörittelen monisteita, joita minun pitäisi lukea ja tuijottelen kahvilan ikkunasta ulos. Auringonpaiste sattuu silmiin. 

Sitten luovutan: otan särkylääkkeen, toisen kahvin ja taittelen monisteet laukkuun. Otan sieltä kirjan ja alan lukea. 

Päänsärky hälvenee.

Saman viikon sunnuntaina jätän vastaamatta kahvikutsuun ja kävelen yksin suosikkikioskiini. Ulkona tuoksuu keväältä, kahvilta ja tupakalta. Istun auringossa kaksi tuntia ja luen kirjan loppuun. Koko loppupäivän päässäni pyörivät suomankieliset sanat ja tarinat, se on ihaninta. (On muuten outoa, miten nopeasti sitä alkaakin ajatella ja nähdä unia englanniksi). Tykkään puhua paljon englantia, mutta kirjat, ne tykkään lukea ihan suomeksi. 

Helmi Kekkosella on ihana tapa kirjoittaa. Lauseet soljuvat kauniisti, ne ovat ketteriä ja sujuvia. Tykkään lukea aina kirjat kerralla ahmimalla, niin tämänkin. Kirja saa kaipaamaan Helsingin kaduille ja valoisiin iltoihin, ystävien kotiin juhlailtoina. Yhtäkkiä haluan kävellä Kaivarin rantoja ja olla taas oma itseni, se Helsingissä asuva suomityttö.

Ja sitten kirja saa myös ajattelemaan paljon ihmisiä, suhteita, yhteyksiä ja sellaisia hetkiä, kun on vain tehtävä isoja päätöksiä. 

Aikuisuutta. 

—-

 

Helmillä oli ennen Lilyssä blogi, nykyisin se löytyy täältä. 

 

—-

 

 

Kommentit (9)
  1. Mua pelottaa lukea Vieraat. Ihmiselle, joka on muuttanut Helsinkiin jo (melkein) viisi vuotta sitten, mutta jolle se ei oikein tunnu kodilta vieläkään, tällaset tarinat tuo monesti vieläkin pahemman ulkopuolisuuden tunteen. Ajattelin kuitenkin kohdata ne pelkoni ja lukea tämänkin, ehkä keväällä, kun toiveikkuus on pinnalla 🙂

    1. Kohtaa ihmessä pelkosi ja lue 🙂

      Tää ei siis oo mikään erityinen Helsinkihehkutus -kirja, mut mulle tuli vaan tästä erityisen vahva Helsinkimielikuva, varmaan ihan ulkomailla asumisen takia. Aina kun joku kirjoittaa suomeksi juhlista, nään mielessäni valoisen töölöläiskodin, jonka ikkunalaudalla on pioneita ja kaikilla vierailla Marimekon raitapaidat (enkä ees oo Helsingistä kotoisin) 😀

      1. Haha aivan! Tähän saattaa vaikuttaa se, että assosioin kaivarin suoraan eron jälkeisiin vihajuoksulenkkeihin ja ne mielentilat ei välttämättä ole sitä herkullisinta muistelumateriaalia :’D

        1. Mun ei varmastikaan pitäisi osallistua tähän keskusteluun mutta en malta olla sanomatta että kirjassa ei ole yhtään kohtausta kaivarin rannasta joten sen suhteen olet turvassa 😉

          1. Hah, no nyt viimeistään on vaan hankittava kirja! 😀

  2. No vähänkö herätit kiinnostuksen kyseiseen kirjaan! Pakko laittaa se lompakossa olevaan kirjalistaan, jos vaikka sattuisi tulemaan vastaan jossakin 🙂 

    1. Jes, kiva että inspiroiduit 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *