Iltapäiväaamupala ja muut asiat

 

IMG_2937.JPG

 

Heinäkuu 2017:

Mua ärsyttää ihmiset jotka laittaa lauseenvastikkeen eteen pilkun, ystävä sanoo ja kumoaa pienen oluttuopillisen loput kurkusta alas. Minä sanon Hah, sekoitan sangriaani ja pyörittelen mielessäni juuri kirjoittamaani blogitekstiä, jossa pilkut olivat varmasti ihan missä sattuu, koska kirjoitin sitä niin tunteella.

Olen palannut baariin jota välttelin kuukausikaupalla ihan vähän särkyneen sydämen takia. Tai no nyt liioittelin, ei särkymistä, sellainen pieni kolaus vain, kops, tuosta vaan. Mutta en sellaisia jaksa kauan miettiä.
Kohti uutta, onhan noita, sanoo toinen ystävä vähän myöhemmin jakaessaan sellaisen miestarinan, etten tiedä mitä sanoa. En tiedä mitä sanoa, sanon hänelle. Olen oppinut että se on aika hyvä lause moneen tilanteeseen.

 

IMG_2935.JPG

Olen myös tavannut miehen, jonka portugalilaisessa keittiössä killottaa pullollinen Blossa-glögiä, siinä vaan kauniilla avohyllyllä ja hän osaa lausua nimeni kahdella aalla, Saara.
Suomi-Portugali-Suomi-Portugali. Eikun ainiin sehän on ruotsalaista glögiä.

Viimeaikoina on ollut vähän sellaista,
en saa otetta oikein mistään. Ei edes yhdestäkään vähän kiinnostavasta uudesta ihmisestä. Olen istunut mielummin kirjan kanssa yhdessä autiossa ja tuulisessa näköalakahvilassa ja sitten ystävien kanssa puistojen nurmikoilla.
Vaikka Lissabonissa on jäljellä vielä pari kuukautta kesää, olo on silti sellainen loppukesän melankolinen ja jokainen tuulinen ilta saa ajattelemaan sitä paksua villapaitaa, joka on siskoni varastossa säilössä.

Musta tuntuu etten tee tarpeeksi mitään, sanoo ystävä eräänkin puiston nurmikolla. Sama juttu, totean ja päätämme alkaa tehdä kaikkea uutta, joka viikko. Sitten menemme syömään aamupalaa, vaikka kello on kolme iltapäivällä.

Joskus aamupala keskellä päivää, keskellä viikkoa on juuri hyvää kaiken uuden tekemistä. Tai blogiteksti, joka ei sisällä mitään oivalluksia. 

 

—-

 

 

Kommentit (7)
  1. Tuossa yläpuolella juuri kiteytettiin täydellisesti mitä ajattelin. Nämä tällaiset ihanat pienet palaset Lissabonia ja elämääsi ovat juuri parhaita! Ja se on oikeastaan aika kutkuttavan mielenkiintoista, että et aina kerro ihan kaikkea, vaan me voimme täällä ruudun toisella puolella sitten mietiskellä esim että kuka on tuo mystinen Blossa-mies ja missä olet hänet tavannut ja miksi hänellä on Blossa-glögiä… 🙂

  2. petrakohanna
    7.11.2017, 17:16

    En tiennyt mitä sanoa, kun kirjoitit uhkaavasi lopettaa. Nyt tiedän! Blogisi on ehdoton lempparini, ja parasta siinä on juuri tämä – kohtaukset elämästä, tuokiokuvat, kokonaiset, puolikkaat tai olemattomat oivallukset, rehellisyys ja oma ääni.
    Olet ihana. Sankarinainen joka elää unelmaansa eikä pelkää sanoa että välillä sekin on ihan paskaa. Tahtoisin että olisit mun ystävä.

    1. kohtaukset elämästä, tuokiokuvat, kokonaiset, puolikkaat tai olemattomat oivallukset, rehellisyys ja oma ääni.

      Tää oli niin ihanasti sanottu! Kiitos <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *