Kurkistus korurasiaan (ja kysymys)
En tiedä olenko tämän asian kanssa yksin, mutta tykkään jostain syystä katsella paljon enemmän sellaisia asukuvia, missä vaatteet ovat vintagelöytöjä tai jotenkin muuten saavuttamattomissa olevia, ennemmin kuin uutuuksia kauppojen hyllyiltä. Yksilöllisyys viehättää ja inspiroi ja vaikka en saisi samoja vaatteita mistään, saan kuvista ideoita yhdistellä omia vaatteitani uudella tavalla.
Korujen kanssa olen vähän samoilla linjoilla. Lähes kaikki suosikkikoruni ovat löytöjä ulkomaanreissuilta, mikä onkin ihanaa: aina korun kaulaan laittaessa muistaa: ainiin, tämän ostin sieltä. Korujen kanssa mulle on myös jotenkin erityisen tärkeää ettei muilla ole samanlaista. Siksi en oikein osaa oikein ostaa niitä mistään ketjukaupoista.
Käytän koruja aika vähän: lähes pelkästään kaulakoruja, ikinä en korviksia, sormuksia tai rannekoruja. En tiedä miksi. Tai siis tiedän: sormukset tarttuu hiuksiin kiinni (neuroottinen hiustenharoja täällä), jäävät lavuaarien reunoille käsiä pestessä, korvikset taas ei sovi rillien kanssa ja rannerenkaita en ole koskaan oikeastaan omistanut. (Paitsi lapsena, kun pujotin puhelimen johtoa muistuttavan rannerenkaan kaulaan, kiskoin sen kiireellä pois ja se jäi hiuksiin kiinni. Ratkaisin asian leikkaamalla sen irti, enkä suostunut myöntämään äidilleni että olin leikannut tukkaani, vaikka tukka oli keskeltä päätä puolet lyhyempi kuin muualta).
Oma korulippaani sisältö näyttää tältä:
Korulippaani uusin tulokas on tässä:
Lissabonissa järkätään parin kuukauden välein ihana Feira de Almas -tapahtuma, jossa myydään vintagea ja pikkumerkkejä. Sieltä mukaan tarttui tämä kaunokainen, varsin kohtuulliseen 10€:n hintaan.
Yksi suosikkimatkamuistoni: Marokkolaisesta pikkukylästä ostamani korvis, josta teinkin kaulakorun. Korun pinta on sellainen että tätä on ihana hiplata aina kun hermostuttaa.
Kukaan ei enää taida puhua statementkoruista, mutta omistan yhden sellaisen. Tämä tarttui mukaan pariisilaisesta vintagekaupasta. Ajattelin ensin kalliissa liikkeessä etten edes uskalla kysyä hintaa, mutta loppujen lopuksi taisin maksaa tästä kaksikymppiä. Opetus: aina kannattaa siis kysyä.
Tämä keskimmäinen on matkamuisto Barcelonasta viiden vuoden takaa. Muistan ajatelleeni korua ostaessa: en juurikaan käytä koruja, mutta ehkä tästä tulisi sellainen, jota käyttäisin aina. Oikeassa olin.
Tämä normaalia korumakuani värikkäämpi yksilö löytyi New Yorkista, Brooklyn Flea -kirpparilta. Sopii täydellisesti harmaan teepaidan kanssa.
Koru jota käytän ehdottomasti eniten, on tämä Etsystä hankkimani.
—-
Ja sitten se kysymysosio: Olen innostunut tämän kesän aikana korujen teosta. Niitä alkaa olla nyt niin paljon, että olen ajatellut laittaa pienen
koruputiikin pystyyn. Ehkä blogin kautta kaupalleni löytyy muutama asiakaskin.
Kysyisinkin siis seuraavia: millainen on mielestäsi kohtuullinen hinta kaulakorulle? Ostatko koruja netistä, ilman sovitusmahdollisuutta? Maksaisitko korusta enemmän, jos se olisi täysin uniikki vai onko sillä mitään väliä? Pidätkö enemmän värikkäistä vai hillityn värisistä koruista?
Kiitän vastauksista jo etukäteen.
—-
The content of my jewellery box.