Kuuden kuukauden kesäromanssi

 

 

Eräänä marraskuisena iltana oli pilkkopimeää ja kammottava kaatosade kasteli koko pastellikaupungin.

Minä istuin sisällä lämpimässä lattiatyynyllä, maha täynnä ruokaa, edessäni brownie ja viinilasi ja sitten vähän avauduin. Valitin eräälle australialaiselle ihmiselle sitä, miten hankalaa on tehdä näin pitkää projektia (gradu nimeltänsä).

Oon niin tottunut sellaisiin tässä briiffi, pitäs olla valmista perjantaina –hommiin, että epämääräinen tiedonhaeskelu, mietiskely, johtopäätösten tekeminen ja kirjoittelu tuntuu tosi oudolta, epämukavalta ja siltä että vaikka koko ajan teen jotain, en saa mitään näkyvää aikaan, selostin.

No ymmärrän, mutta sun pitää ajatella tätä nyt niin, että tuut oppimaan tästä ihan tosi paljon enemmän kun muista jutuista mitä teet.

Niin, totta. Mutta eniten mua ehkä ahdistaa et tätä pitää nyt tehdä joka ikinen päivä, seuraavat puoli vuotta!

Kuusi kuukautta? Eihän se oo mikään aika, sehän on YKS KESÄROMANSSI, australialainen argumentoi tähän väliin.

Kesäromanssi kuusi kuukautta? MÄ OON HEI SUOMESTA. MEILLÄ KESÄ KESTÄÄ ENNEMMINKIN KUUSI VIIKKOA.

—-

Fun fact: gradu on portugaliksi tese, eli lausutaan näin: tee se. Yritän ottaa tästä oppia ja puhutella itseäni näin: Nyt muija, TEE SE gradu, älä vaan valita.

 

—-

Kuvassa Suomen kesä, tarkemmin ottaen juhannus 2014. 

—-

 

I´m writing so much about writing my thesis
that I actually have no time to actually write my thesis.