Kuuden kuukauden kesäromanssi

 

15205787_10154451043059584_927462965_o.jpg

 

Eräänä marraskuisena iltana oli pilkkopimeää ja kammottava kaatosade kasteli koko pastellikaupungin.

Minä istuin sisällä lämpimässä lattiatyynyllä, maha täynnä ruokaa, edessäni brownie ja viinilasi ja sitten vähän avauduin. Valitin eräälle australialaiselle ihmiselle sitä, miten hankalaa on tehdä näin pitkää projektia (gradu nimeltänsä).

Oon niin tottunut sellaisiin tässä briiffi, pitäs olla valmista perjantaina –hommiin, että epämääräinen tiedonhaeskelu, mietiskely, johtopäätösten tekeminen ja kirjoittelu tuntuu tosi oudolta, epämukavalta ja siltä että vaikka koko ajan teen jotain, en saa mitään näkyvää aikaan, selostin.

No ymmärrän, mutta sun pitää ajatella tätä nyt niin, että tuut oppimaan tästä ihan tosi paljon enemmän kun muista jutuista mitä teet.

Niin, totta. Mutta eniten mua ehkä ahdistaa et tätä pitää nyt tehdä joka ikinen päivä, seuraavat puoli vuotta!

Kuusi kuukautta? Eihän se oo mikään aika, sehän on YKS KESÄROMANSSI, australialainen argumentoi tähän väliin.

Kesäromanssi kuusi kuukautta? MÄ OON HEI SUOMESTA. MEILLÄ KESÄ KESTÄÄ ENNEMMINKIN KUUSI VIIKKOA.

—-

Fun fact: gradu on portugaliksi tese, eli lausutaan näin: tee se. Yritän ottaa tästä oppia ja puhutella itseäni näin: Nyt muija, TEE SE gradu, älä vaan valita.

 

—-

Kuvassa Suomen kesä, tarkemmin ottaen juhannus 2014. 

—-

 

I´m writing so much about writing my thesis
that I actually have no time to actually write my thesis. 

 

Kommentit (8)
  1. Täällä myös gradun parissa tussaroidaan 😀 Mukava kuulla kohtalotovereiden ajatuksia! Olen myös itse luovalla alalla ja haasteeksi olen kokenut sen, kuinka vähän aikaisemmin opinnoissa on tarvinnut tuottaa kirjallistasisältöä. Sinun kuuden kuukauden tavoite tuntuu aikamoisen tiiviiltä ajalta saada gradu valmiiksi, etenkin jos työhösi kuuluu taiteellinen osuus, mutta onnea yritykseen ja kovasti stemppiä tekemiseen! ”Nimimerkillä 1,5 vuotta takana” 😀 Lohdutuksena kuitenkin voi sanoa, että kun vauhtiin pääsee ja sisältö hahmottuu, niin tekeminen on muuttuu mielekkääksi ja kirjoittamista tuskin malttaa lopettaa 🙂 Sinulta myös varmasti kirjoittaminen luonnistuu helposti. Toivottavasti avaat prosessia ja aihetta lisää myös blogissa, olisi mielenkiintosta kuulla lisää ajatuksia.

    1. Kiitos! Todellakin, toi on isoin ongelma, aika vähän on tarvinnut tuottaa vastaavanlaista kirjallista sisältöä ja sitten yhtäkkiä eteen lykätään vaatimus sadasta sivusta sellaista. Ja oma vaikeutensa on myös siinä, että osa aiheeseen valmistavista kursseista oli melkein kokonaan portugaliksi (ja se että niitä oikeastaan ei juurikaan ollut) ja myös se että tietty gradu on tehtävä englanniksi. Vaikka englantia puhunkin tosi sujuvasti nykysin, on se tietty ihan eri kirjoittaa tällaista tekstiä vieraalla kielellä. Ei siis pääse kovin helpolla 😀

      Voisin avata aihetta ja prosessia jossain vaiheessa blogissakin. Ehkä, ellen täysin tympäänny siitä kirjoittamiseen. Nyt jo tuntuu et jokainen blogipostaus ainakin sisältää sanan gradu 😀

       

  2. Ehkä sulta puuttuu motivaatio.
    Tein joskus sata vuotta sitten gradun hyvin nopeasti koska olin irtisanonut asuntoni vuoden lopussa muuttaakseni Ranskaan mieheni luokse.

    1. Joo, ihan totta. Motivaatio on vähän hukassa 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *