Miksi miehet dissaavat bloggaajia?

 

Ystäväni,
blogillaan eli itse tyhjästä luomallaan brändillä ja työllään itsensä elättävä, yli kolmevitonen nainen,
tapasi vieraan miehen, joka oli kotoisin hänen kotimaastaan, Amerikasta.

Mitä teet työksesi, tuli kysymys salamannopeasti heti nimen jälkeen (Vihaan vähän tätä tapaa, joka on erityisen ominainen meille suomalaisille myös).

Kirjoitan blogia, ystäväni vastasi.

Ahaa, sehän on vaan yksi askel ylöspäin työttömästä, tokaisi mies.

Mulla meni niin pasmat sekaisin, etten saanut edes vastattua mitään nokkelaa, ystäväni tilitti minulle jälkikäteen.

 

IMG_7613.JPG

 

Tämä ei ole myöskään ainoa tarina bloggaajia dissaavista miehistä. Kun kerroin itse eräälle kaverin kaverille kirjoittavani blogia, jonka kuukausittaiset sivulataukset ovat 50 000 pinnassa, hän kysyi minulta, onko blogini sisältö eroottista? Mitä helvettiä, oli vastakysymykseni. Ei, kirjoitan elämästäni. Miehen mielestä oli ihan käsittämätöntä, että ilman eroottista sisältöä niin monia voisi kiinnostaa tarinat tavallisesta elämästä.

Vastaavanlaisia tarinoita olen kuullut vähän turhankin monia. Miehet myös naisia useammin ajattelevat, että kuka tahansa voi perustaa suositun blogin ja menestys vaan tipahtaa taivaasta. Mä alan kans kirjottaan deittailusta, kun eihän niiden tarinoiden tarvitse olla ees totta ja sit saan kaikkea ilmaista kamaa, eräs puolituttu mies kommentoi. Siitä vaan, kokeile ihmeessä!

Luin taannoin Journalistista jutun, jossa bloggaajaa verrattiin pieneen mediataloon. Vertaus on aika osuva: bloggaaja tuottaa sekä kuvan että tekstin, on vastuussa julkaisustaan, on asiakaspalvelijana yhteydessä sen lukijoihin, kehittää brändiään ja tuotettaan, hoitaa sosiaalisen median ja markkinoinnin, on yhteydessä yhteistyökumppaneihin. Kuulostaako helpolta?

Näillä yllä olevilla dissaavien kommenttien antajilla ei tainnut olla mitään muuta yhteistä kuin se, että he olivat miehiä, jotka halusivat dissata naisten tekemää työtä, jota he eivät syystä tai toisesta arvosta. Miksi miehiä ahdistaa se, että naiset hallitsevat blogimaailmaa ja ovat itse luoneet itselleen brändin, jolla he elävät?

 

IMG_7413.JPG

 

Syitä taitavat olla ainakin nämä:

1) Miehet ovat kateellisia.
Naiset hallitsevat blogi- ja somemaailmaa todella vahvasti. Kuinka montaa miestä seuraat instagramissa, snäpissä, blogeissa? Ja kuinka montaa naista?
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että hyvää blogia ei voi kirjoittaa olematta aito ja avaamatta elämäänsä ja itseään aika paljonkin. Täytyy myös olla hyvä lukijasuhde sekä ennen kaikkea: vahva brändi. Jostain syystä naiset tuntuvat tekevän tämän miehiä paremmin ja naiset myös tarttuivat bloggaamiseen heti, kun se alkoi yleistyä ja opettelivat homman, johon ei ollut olemassakaan ohjekirjoja.

2) Miehet eivät ole lukeneet näitä blogeja.
Blogien tai akkojen lehtien dissaaminen on tyhmää, varsinkin jos ei edes tutustu kyseisten julkaisujen sisältöön. Aika moni lukemani naistenlehti kun keskittyy paljon muuhunkin kuin ”huulipunavertailuihin”. Tai siis pääasiassa muuhun. Samoin blogit.

Kaikki naisten harrastama: muoti, kauneus, sisustus on helppo kategorisoida pinnalliseksi, mutta omasta mielestäni miehet ovat yleensä naisia pinnallisempia. Hesari uutisoi vastikään tutkimuksesta, jossa miehet ja naiset arvioivat vastakkaisen sukupuolen viehättävyyttä. Naisten silmissä komea mies oli viehättävä, mutta niin oli myös ruma mies, joka oli nokkelaälyinen tai hauska. Toisinpäin tämä ei toiminut. Hauskuus tai älykkyys ei nostanut naisen viehätysvoimaa tässä tutkimuksessa, sitä teki vain kaunis ulkonäkö. Pinnallista? No aikalailla.

3) Miehiä pelottaa, kun naiset hallitsevat jotain heitä paremmin.
Tästä kai päästään vanhan klassikkokysymyksen äärelle: Miksi menestyneet naiset pelottavat miehiä?
Pelottavatko menestyneet miehet naisia? Eivät minua ainakaan.
 

Itse saan myös blogini lähes ainoat ilkeät ja vihaiset kommentit – yllättäen miehiltä. Mistä tiedän että he ovat miehiä? Yleensä nimimerkki on joko mies tai jotain muuta sukupuoleen liittyvää. On myös enemmän kirjoitusvirheitä ja useimmiten agendalla on sen korostaminen, että kirjoittaja tässä jutussa on nyt NAINEN.

 

—-

 

Mitä muita syitä voisi olla sille, että blogimaailma on naisten hallitsema ja miesten dissaama?
Oletko saanut bloggaajana tai blogien lukijana dissaavia kommentteja miehiltä?

Tästä aiheesta pitää mielestäni ehdottomasti keskustella!

 

—-

 

Why are men so threatened by succesful women?
That´s the classic question, that seems to be relevant also in the blog world. Why men seem to have a need to talk negatively about bloggers?

 

Kommentit (40)
  1. Taidanpa kommentoida vaikka eksyinkin tänne etsiessäni tietoa Greenpeacesta ja Kiitos ei atomivoimalle -rintamerkkejä (jos sellaisia enää nykyään on olemassaa).

    Olen työtön keski-ikäinen mies ja vietän päivittäin noin 14 tuntia netissä. En hirveästi pukeudu tai peseydy. Nautin kahvia ja syön ohimennen pari kertaa nukkumisen ja netin ääressä istumisen välillä. Kai mä olen syrjäytynyt tavallaan. Olen työttömänä lähinnä terveydellisistä syistä.

    Netissä aikani kuluu uutisia lukien, kiinnostavien aiheiden taustoja seuraten, yhteydenpidossa ihmisiin, tuntikausien facebookfiidin selailussa, twitteriä kahlaten, erittäin monia keskustelupalstoja seuraten, kommentoiden useilla uutis- ym. sivustoilla maailman menoa.

    Silti minulla on koko ajan sellainen tunne, että en ehdi kuin murto-osan siitä, mitä minun ”pitäisi” ehtiä ”tehdä netissä”. En millään tavalla hallitse somen käyttöä ja olen sitä ikäluokkaa, että en ole saanut tietotekniikkaan juuri minkäänlaista koulutusta vaan olen oppinut kaiken hakuammuntana. Tästä huolimatta minulla ei ole aikaa ottaa ohjelmistooni vielä blogien maailmaa. En seuraa jotain muotia millään tavalla; päinvastoin olen siirtynyt vähäisissä vaateostoksissani tarjoustalon, prisman, varustelekan ja erätukun kaltaisten käytännöllisten yksinkertaisten ja halpojen vartaloni peitteiden käyttöön. En ole mitenkään visuaalisesti orientoitunut vaan käyn konserteissa, oopperassa (en tarjoustalon kuteissa) ja festareilla mutta en kaipaa näistä aiheista blogeja vaan spotifyta ja omia levyjä.

    Olen ryhtynyt aktivoimaan itseäni ajatuksena vapauttaa itseäni ja ajankäyttöäni teknologiasta siten, että siirryn pääasiassa seuraamaan sähköpostia. Älypuhelin löytyy mutta samsung galaxy trendilläni soitan, tekstaan ja ostan joskus harvoin juna- tai muita lippuja – tämä ja käyttökelpoinen kamera ovat ainoat syyt älypuhelimen käyttöön. En selaile älypuhelimen nettiä julkisilla paikoilla koska lähden kotoani juuri päästäkseni irti somesta.

    Tarkoituksenani on palata aktiiviseksi elokuvateatterien käyttäjäksi ja aktiiviliikkujaksi osallistuen juloksutapahtumiin. Tällöin tietokone jää täysin sivurooliin. En usko kenenkään miettivän kuolinvuoteellaan, että tulipa käytettyä aivan liian vähän twitteriä tai vastailtua persutrollien kommentteihin eri keskustelupalstoilla. Edelleenkään en halua keskustella anonyymisti elokuvista tai lueskella leffablogeja vaan syventyä parhaaseen elokuvataiteeseen ja etsiä tietoa tekijöistä.

    Jahka jossain vaiheessa vielä toivottavasti työllistyn, en todennäköisesti ehdi enää aktiivisesti seuraamaan edes sähköpostiani. Kaikki muu sometus ja surffailu on jäänyt niinä aikoina, kun olen työelämässä. Vaikka olen sinkku enkä ole seurustellut noin 10 vuoteen niin työ imee niin totaalisesti mehut että vapaa-aika menee ulkoillessa ja toipuessa, ystäviä tapaillessa (sitten kun taas alan liikkua luukkuni ulkopuolella).

    Pitkän vuodatuksen idea kiteytettynä: blogit eivät millään tavalla kuulu maailmaani kuten ei esimerkiksi joku insta, koska olen kohtalaisen tarkka yksityisyydestäni. Blogimaailma ei kuulu millään tavalla elämääni eikä tule kuulumaankaan. Samalla tavalla käy nuoremman sukupolven kanssa; jos he eivät ole kiinnostuneita musiikista tai urheilusta, ei meillä ole juuri mitään yhteistä eikä tarvetta muuhun kuin pakolliseen asiakaspalvelukanssakäymiseen.

    Taidan kuulua niihin, jotka joskus provosoituvat heittämään pirullisia kommentteja nähdessään klikkiotsikoita jonkun blogistin ihmeellisyydestä ja siitä, kuinka mahtavaa onkaan saada 100000 seuraajaa, kun jumppaa persettään netissä. Kun itselle merkityksetöntä soopaa otsikoidaan tuon tuostakin hienona asiana, alkaa kenties joskus keittää ja silloin myrkyn lykkäs kommettipalstalle.

  2. En ole itse törmännyt tähän ilmiöön! Mielenkiintoista seurata kuitenkin kommenttiboksia. 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *