Kuinka sain koronan
Menen aamulenkille, on torstai ja aurinko paistaa pilvien välistä. Onpa jotenkin nihkeä olo, ajattelen kun kävelen jyrkkää mäkeä ylös. Juoksemisesta ei tule mitään, luovutan ja kävelen pari kertaa puistoa ympäri. Sitten menen kotiin, käyn suihkussa ja juon kahvia ja teen kaikki työt superhyvässä flowssa.
Lauantaiaamuna herään oksettavaan oloon. Onpa kumma olo, vähän kun krapulassa, ajattelen ja keitän vain ison mukillisen teetä. Parin tunnin päästä olo on normaali ja on hirveä nälkä. Illalla nenä alkaa vuotaa ja viestitän ystävälle että ei ehkä mennäkään kävelylle, mulla on vähän nuha, just to be safe.
Seuraavana aamuna en maista mitään. Enkä haista.
Minulla on korona.
Olin varma että saan koronan kesäkuussa kun olin ekaa kertaa baarissa. Olin varma että saan koronan kun matkustin ekaa kertaa junalla kesäkuussa.Sitten joka kerta kun matkustin bussilla tai junalla, mietin että vaikka kaikilla on maskit, saanko silti koronan. Tai kun matkustin lautalla, no siinähän ollaan ulkona, ei kai tässä hätää?
Olin varma että saan koronan kun söin syksyllä oliiveita katukahvilassa pienellä puutikulla ulkopöydässä istuen. Olin varma että saan koronan joka kerta kun näin kerralla enemmän kuin 3 ihmistä. Olin varma että saan koronan kun harrastin seksiä ihmisen kanssa joka koronatestataan töidensä vuoksi jatkuvasti.
Olin varma että saan koronan koronatestiin jonottessa. Olin varma että saan koronan lennettyäni Suomeen. Olin myös varma että jostain syystä saan koronan juuri Suomesta.
Olin varma etten saanut koronaa paluulennolta. Kului 14 päivää, huh, en saanut koronaa.
Kului 15 päivää ja heräsin aamuun jolloin aamukahvi ei maistunutkaan pahalta, kuten se yleensä maistuu. En maistanut enää mitään.
Olin tavallaan varma että saan koronan kyllä jossain vaiheessa. Edeltävällä viikolla sanoin ääneen ettei mua oikeastaan pelota sen saaminen. (JUMALA KUULI, ystävä sanoi myöhemmin).
Enkä ollenkaan tiedä mistä koko koronan sain. Edeltävän kahdeksan päivän aikana näin vain ihmistä joka oli sairastanut koronan kuukausi sitten. En voi kuulemma enää tartuttaa, hän sanoi. Lääkäri sanoi. Okei, nähdään vaan, minä sanoin.
Toisaalta: sillä viikolla kun koronaoireeni alkoivat, Portugalissa oli keskimäärin 15 000 tartuntaa päivässä. Siihen nähden olisi kai suurempi ihme jos tartuntaa ei saisi.
Pahinta koronassa: joutui soittelemaan kaikenmaailman lääkäripalveluihin portugaliksi. Sain siitä hirveämmät hikoilukohtaukset kuin itse koronasta.
Testiin pääseminen tuntui mahdottomalta. Yritin niin julkista kuin yksityistä kautta. Tuut tuut, linja on varattu, koska kaikki muutkin viisitoistatuhatta sinä päivänä tartunnan saaneista soittelee sinne.
Kun kaksi päivää soiteltuani vaikka minne, sain vihdoin lähetteen ja ajan testiin, paikan päällä sanottiin että juuri tämä lähete ei kelpaa tänne meille. Jouduin maksamaan testin omasta pussista mutta sain kuin sainkin taas tikun nenääni. Tulos tuli kuudessa tunnissa: Miss Helkala, tuloksesi on positiivinen. Tosin siinä vaiheessa olin tiennyt jo asian muutaman päivän ajan.
Kummallisia oireita:
Viisitoista päivää ennen kun oireet alkoivat, eräänä päivänä kaikki haisi pahalle. Jääkaappi haisi kuolemalle ja ystävän käsidesi siltä että meinasin oksentaa. Tämä meni ohi ihan hetkessä joten en ajatellut sen olevan mitään. Viidentoista päivän aikana mun teki ihan hulluna mieli keitettyjä kananmunia, avokadoja ja banaaneita.
Neljä päivää ennen oireiden alkua toista pohjettani särki kaksi päivää tosi paljon. En ajatellut sen olevan mitään erityistä, sillä olin käynyt juoksemassa kahtena edellisenä päivänä ja pohkeitani särkee aina toisinaan sen jälkeen.
Muita kummallisia oireita: olin jotenkin tosi hyvällä päällä ja hyvässä työflowssa viikon ennen oireiden alkua. Monta päivää tuntui siltä että leuat olisivat jumissa. Sillä tavalla kun haukottelee joskus isosti ja kuulee kummallisen naksahtavan ääneen ja kun aukoo suuta, leuat loksahtavat auki.
Ensin tuli nuha, ihan tavallisesti kuten flunssassa. Väsytti vähän. Nuhasta meni 12 tuntia ja en enää maistanut enkä haistanut enää mitään.
Nuhaa kesti kaksi päivää. Ne kaksi päivää olin vähän väsynyt, särki hieman päätä, ei ollut kuumetta. Yöllä tunsin kummallista tunnetta kurkun ja kaulan alueella, vähän kuin joukko elohiiriä olisi juossut ihon alla. Nukuin huonosti, heräilin yöllä mutta en paniikinomaisesti, enemmän sillai jaahas en taaskaan saa nukuttua.
Sitten nuha loppui lähes kokonaan. Olo koheni. Ei väsyttänyt enää ja tein töitä muutaman tunnin päivässä. Mietin välillä hengitänkö normaalisti ja muutaman kerran kun yskäisin, mietin heti että UUSI OIRE! Jostain syystä pelkäsin yskää kaikkein eniten, olinhan lukenut niitä yskin-keuhkoni-ulos-koronassa -kauhutarinoita.
Paljon auttoi se, että päätin lopettaa kaikkien kauhukertomusten lukemisen. Kyllä, korona on ollut joillekin omanikäisillekin ihan hirveä tauti, mutta niiden tarinoiden lukeminen ei auta mun omaan tautiin millään tavalla. Luin ystäväni lähettämän tekstin, jonka joku oli saanut lääkäriltä ohjeeksi kotihoitoon: siinä kehotettiin syömään terveellisesti, paljon potassiumia sisältäviä asioita (no just ne kananmunat ja banaanit joita olin himoinnut jo viikkokausia), nousemaan ylös ja liikkumaan tasaisin väliajoin, nukkumaan vatsallaan, juomaan paljon nesteitä mutta ei kylmänä… ja niin edelleen.
Viidentenä päivänä tungin nenäni tigerbalm-purkkiin JA HAISTOIN IHAN VÄHÄN JOTAIN. Söin palan sitruunaa ja tunsin myös makuaistissa pientä muutosta. Se tuntui käsittämättömän ihanalta. Kun ei maista mitään, on myös paras syödä ruokia joissa on erilaisia tekstuureita. Kaikki rouskuva tuntui kivalta, samoin marjat ja hedelmät joiden tuoreus tuntui jopa ilman makua.
Sitä ettei haista eikä maista mitään on hyvin vaikea selittää tai edes ymmärtää ellei sitä ole kokenut. On outo olo avata ikkuna raittiin ilman toivossa ja sitten olla haistamatta sitä raitista ilmaa. Tai syödä raakaa valkosipulia maistamatta yhtään mitään.
Nyt oireiden alkamisesta on kulunut tasan viikko. Haistan edelleen ainoastaan tymäkän hajuisia aromaöljyjä enkä maista muuta kuin sitruunan ja valkosipulin, ja nekin hyvin laimeana. Mutta kaikki muut oireet ovat poissa. Olen sairastanut kahdesti keuhkokuumeen ja siihen nähden oma koronani oli hyvin iisi. Olo on siitä hyvin kiitollinen.
Ja oikeastaan kun koko maa on tiukassa lockdownissa, oli koronan eka karanteeniviikko tavallaan jopa iisimpi kuin pelkän lockdownin takia kotona istuminen. Oli edes jotain uutta.