Kuinka sain koronan

 

 

Menen aamulenkille, on torstai ja aurinko paistaa pilvien välistä. Onpa jotenkin nihkeä olo, ajattelen kun kävelen jyrkkää mäkeä ylös. Juoksemisesta ei tule mitään, luovutan ja kävelen pari kertaa puistoa ympäri. Sitten menen kotiin, käyn suihkussa ja juon kahvia ja teen kaikki työt superhyvässä flowssa. 

Lauantaiaamuna herään oksettavaan oloon. Onpa kumma olo, vähän kun krapulassa, ajattelen ja keitän vain ison mukillisen teetä. Parin tunnin päästä olo on normaali ja on hirveä nälkä. Illalla nenä alkaa vuotaa ja viestitän ystävälle että ei ehkä mennäkään kävelylle, mulla on vähän nuha, just to be safe. 

Seuraavana aamuna en maista mitään. Enkä haista. 

Minulla on korona. 

Olin varma että saan koronan kesäkuussa kun olin ekaa kertaa baarissa. Olin varma että saan koronan kun matkustin ekaa kertaa junalla kesäkuussa.Sitten joka kerta kun matkustin bussilla tai junalla, mietin että vaikka kaikilla on maskit, saanko silti koronan. Tai kun matkustin lautalla, no siinähän ollaan ulkona, ei kai tässä hätää?

Olin varma että saan koronan kun söin syksyllä oliiveita katukahvilassa pienellä puutikulla ulkopöydässä istuen. Olin varma että saan koronan joka kerta kun näin kerralla enemmän kuin 3 ihmistä. Olin varma että saan koronan kun harrastin seksiä ihmisen kanssa joka koronatestataan töidensä vuoksi jatkuvasti. 

Olin varma että saan koronan koronatestiin jonottessa. Olin varma että saan koronan lennettyäni Suomeen. Olin myös varma että jostain syystä saan koronan juuri Suomesta. 

Olin varma etten saanut koronaa paluulennolta. Kului 14 päivää, huh, en saanut koronaa. 

Kului 15 päivää ja heräsin aamuun jolloin aamukahvi ei maistunutkaan pahalta, kuten se yleensä maistuu. En maistanut enää mitään. 

Olin tavallaan varma että saan koronan kyllä jossain vaiheessa. Edeltävällä viikolla sanoin ääneen ettei mua oikeastaan pelota sen saaminen. (JUMALA KUULI, ystävä sanoi myöhemmin). 

Enkä ollenkaan tiedä mistä koko koronan sain. Edeltävän kahdeksan päivän aikana näin vain ihmistä joka oli sairastanut koronan kuukausi sitten. En voi kuulemma enää tartuttaa, hän sanoi. Lääkäri sanoi. Okei, nähdään vaan, minä sanoin.
Toisaalta: sillä viikolla kun koronaoireeni alkoivat, Portugalissa oli keskimäärin 15 000 tartuntaa päivässä. Siihen nähden olisi kai suurempi ihme jos tartuntaa ei saisi. 

 

 

Pahinta koronassa: joutui soittelemaan kaikenmaailman lääkäripalveluihin portugaliksi. Sain siitä hirveämmät hikoilukohtaukset kuin itse koronasta. 

Testiin pääseminen tuntui mahdottomalta. Yritin niin julkista kuin yksityistä kautta. Tuut tuut, linja on varattu, koska kaikki muutkin viisitoistatuhatta sinä päivänä tartunnan saaneista soittelee sinne. 

Kun kaksi päivää soiteltuani vaikka minne, sain vihdoin lähetteen ja ajan testiin, paikan päällä sanottiin että juuri tämä lähete ei kelpaa tänne meille. Jouduin maksamaan testin omasta pussista mutta sain kuin sainkin taas tikun nenääni. Tulos tuli kuudessa tunnissa: Miss Helkala, tuloksesi on positiivinen. Tosin siinä vaiheessa olin tiennyt jo asian muutaman päivän ajan. 

Kummallisia oireita:

Viisitoista päivää ennen kun oireet alkoivat, eräänä päivänä kaikki haisi pahalle. Jääkaappi haisi kuolemalle ja ystävän käsidesi siltä että meinasin oksentaa. Tämä meni ohi ihan hetkessä joten en ajatellut sen olevan mitään. Viidentoista päivän aikana mun teki ihan hulluna mieli keitettyjä kananmunia, avokadoja ja banaaneita. 

Neljä päivää ennen oireiden alkua toista pohjettani särki kaksi päivää tosi paljon. En ajatellut sen olevan mitään erityistä, sillä olin käynyt juoksemassa kahtena edellisenä päivänä ja pohkeitani särkee aina toisinaan sen jälkeen. 

Muita kummallisia oireita: olin jotenkin tosi hyvällä päällä ja hyvässä työflowssa viikon ennen oireiden alkua. Monta päivää tuntui siltä että leuat olisivat jumissa. Sillä tavalla kun haukottelee joskus isosti ja kuulee kummallisen naksahtavan ääneen ja kun aukoo suuta, leuat loksahtavat auki. 

Ensin tuli nuha, ihan tavallisesti kuten flunssassa. Väsytti vähän. Nuhasta meni 12 tuntia ja en enää maistanut enkä haistanut enää mitään. 

Nuhaa kesti kaksi päivää. Ne kaksi päivää olin vähän väsynyt, särki hieman päätä, ei ollut kuumetta. Yöllä tunsin kummallista tunnetta kurkun ja kaulan alueella, vähän kuin joukko elohiiriä olisi juossut ihon alla. Nukuin huonosti, heräilin yöllä mutta en paniikinomaisesti, enemmän sillai jaahas en taaskaan saa nukuttua. 

Sitten nuha loppui lähes kokonaan. Olo koheni. Ei väsyttänyt enää ja tein töitä muutaman tunnin päivässä. Mietin välillä hengitänkö normaalisti ja muutaman kerran kun yskäisin, mietin heti että UUSI OIRE!  Jostain syystä pelkäsin yskää kaikkein eniten, olinhan lukenut niitä yskin-keuhkoni-ulos-koronassa -kauhutarinoita. 

Paljon auttoi se, että päätin lopettaa kaikkien kauhukertomusten lukemisen. Kyllä, korona on ollut joillekin omanikäisillekin ihan hirveä tauti, mutta niiden tarinoiden lukeminen ei auta mun omaan tautiin millään tavalla. Luin ystäväni lähettämän tekstin, jonka joku oli saanut lääkäriltä ohjeeksi kotihoitoon: siinä kehotettiin syömään terveellisesti, paljon potassiumia sisältäviä asioita (no just ne kananmunat ja banaanit joita olin himoinnut jo viikkokausia), nousemaan ylös ja liikkumaan tasaisin väliajoin, nukkumaan vatsallaan, juomaan paljon nesteitä mutta ei kylmänä… ja niin edelleen.

Viidentenä päivänä tungin nenäni tigerbalm-purkkiin  JA HAISTOIN IHAN VÄHÄN JOTAIN. Söin palan sitruunaa ja tunsin myös makuaistissa pientä muutosta. Se tuntui käsittämättömän ihanalta. Kun ei maista mitään, on myös paras syödä ruokia joissa on erilaisia tekstuureita. Kaikki rouskuva tuntui kivalta, samoin marjat ja hedelmät joiden tuoreus tuntui jopa ilman makua.

Sitä ettei haista eikä maista mitään on hyvin vaikea selittää tai edes ymmärtää ellei sitä ole kokenut. On outo olo avata ikkuna raittiin ilman toivossa ja sitten olla haistamatta sitä raitista ilmaa. Tai syödä raakaa valkosipulia maistamatta yhtään mitään.

Nyt oireiden alkamisesta on kulunut tasan viikko. Haistan edelleen ainoastaan tymäkän hajuisia aromaöljyjä enkä maista muuta kuin sitruunan ja valkosipulin, ja nekin hyvin laimeana. Mutta kaikki muut oireet ovat poissa. Olen sairastanut kahdesti keuhkokuumeen ja siihen nähden oma koronani oli hyvin iisi. Olo on siitä hyvin kiitollinen. 

Ja oikeastaan kun koko maa on tiukassa lockdownissa, oli koronan eka karanteeniviikko tavallaan jopa iisimpi kuin pelkän lockdownin takia kotona istuminen. Oli edes jotain uutta.

 

 

Kommentit (17)
  1. Hei Saara! Ikävä kuulla, että olet sairastunut koronaan. Mutta olen myös todella iloinen, että voit hyvin. Mielestäni on aika tavallista (jos sitä sanaa voi käyttää) sairastua koronaan. Toki kaikki toivovat, ettei se tule omalle tai rakkaiden kohdalle, mutta niin, aika moni on sen sairastanut – ja sairastaa.

    Olen itse lukenut kiinnostuneena alustavista tiedoista, että myös oma veriryhmä voisi kenties vaikuttaa siihen, kuinka helposti ja voimakkaasti ihminen sairastuu covidiin. Kiehtovaa!

    Toivottavasti saat täyden ja runsaan haju- ja makuaistisi takaisin mahdollisimman pian. Saat sitten nauttia kaksin verroin huumaavista kevättuoksuista terveenä ja hyvinvoivana.

    Haluan muuten tässä välissä kiittää sinua sinun kirjoituksistasi. Kirjoitat todella taidokkaasti ja vilpittömästi. Pidän siitä kovasti.

    Voisinko toivoa sinulta koostetta kaikista hyvistä jutuista (sarjat, elokuvat, vaatemerkit, taide yms.)? Olet nimittäin vinkannut niin monesta superhyvästä sarjasta (esim. Pretend it’s a City ja Insecure) ja vaatemerkistä, että olen lähtökohtaisesti todella kiinnostunut kaikesta siitä, mistä pidät. Mitä se Saara on löytänyt? Ehdin juuri tilata Matterprintsiltä (taas sinun ammoinen vinkkisi) haalarin juuri ennen kuin he lopettavat. Sovitin sitä eilen ja se on ihastuttava!

    Kiitos kaikista hyvistä jutuista, Saara. Ja lempeyttä, kauniita hetkiä ja arjen yllätyksiä toipumisajalle.

    1. Kiitos <3
      Pitäisi selvästi vinkkailla enemmän kaikkia omia suosikkijuttuja. Tein sitä ennen useammin, pitääpä palata samaan tahtiin 🙂

  2. Moi! Taalla oli Korona myos Joulukuussa, eli samassa veneessa ollaan. Ja mekin oltiin jo satavarmoja ennen etta se saataisiin muissa tilanteissa. Mulla haju- ja makuaisti oli poissa kaksi viikkoa. Se alkoi lopussa masentaa. Muuten paatin myoskin olla panikoimatta ja vaan olla levollinen ja syoda terveellisesti. Paansarkya oli ja nena valui kaksi paivaa mutta muuten taallakaan ei ollut muita vakavia oireita. Tein toita koko ajan etana normaalisti. Nyt on levollinen olo siita ettei sita voi enaa saada kun se on jo ollut ja olen matkustellut pitemmalle taysissa junissa jne mita en oikein ennen uskaltanut tehda. Eli sen minka saa on ihana mielenrauha. Normaalisti noin 8kk on antibodies eli hip hurraa…

    1. Varoituksen sana
      3.2.2021, 12:53

      Asia ei ole ihan näin yksinkertainen. On ollut tapauksia, jossa jo Koronan sairastanut on sairastanut siihen uudelleen. Nyt myös uudet mutaatiot leviävät eikä ole tietääkseni näyttöä, ettei esim. johonkin uuteen mutaatioon voi sairastua vaikka kerran on jo viruksen saanut.

      Toiseksi, jos saat tartunnan uudelleen, voit oireettomana tartuttaa muita. Eli Koronan jälkeenkin on tärkeää noudattaa varotoimenpiteitä ja käyttää maskia, pitää etäisyyttä toisiin ja pestä kädet usein. Minua pelottaa tämä esille tuomasi asenne. Me emme todellakaan tiedä, millainen tilanne tästä vielä kehittyy ja merkit siitä ovat jokaisen nähtävissä. Eli ei tuudittauduta valheelliseen levollisuuteen.

      Jos ei ihminen esim. kestä olla matkustamatta, niin on se kumma. Huvittaa tämä ihmisten turhautuneisuus. Mietitäänpä vaikka sodan läpikäyneitä sukupolvia, niin se saa asiat oikeaan perspektiiviin. Nyt on aikaa tehdä asioita, joita ennen haaveili joskus tekevänsä mutta ei ehtinyt. Elämä on nyt vain erillaista. Miksi elämän edes pitäisi aina olla sitä samaa?

      Ja tottakai itsellänikin on päiviä, jolloin haluaisin olla ns. ihmisten ilmoilla ja tehdä kaikkea ns. normaalia mutta sen aika ei ole nyt. On sopeuduttava.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *