Miss mielensämuuttaja

Kun ensimmäisen kerran flirttaan vähän eräälle miehelle portugaliksi,
on ihan voittajaolo.

Sitten seuraavana aamuna universumi tasoittaa: kaasupullo on tyhjä, ei siis lämmintä suihkua ja aamuteetä vaan alakerran kaupan sedälle sönköttämistä siitä, että tarvitsen jonkun kiltin sedän myös asentamaan sen uuden kaasupullon. (Ei yhtään niin sujuvaa kun parin viinin jälkeen siellä baarissa).

Kielikurssilta lykätään seitsemän sivua verbiharjoituksia kotiläksyksi. Tietysti jätän ne viimeiseen kahteen tuntiin ennen tunteja ja hikoilen ehkä enemmän kuin edellisellä viikolla kolmenkymmenenneljän asteen helteessä.

Käyn pitkästä aikaa ihanassa fadobaarissa ja alan hahmottaa ensi vuoden syksyä: luultavasti lukkiudun kotiini, soitan haikeaa fadomusiikkia ja juon sitä ainoaa vinho verdeä jota Alkosta saa (kiskurihinnalla). Sitten kyllästytän kaikki ystäväni jatkuvalla Lissabonissa sitä, Lissabonissa tätä –horinalla.

Pohdin myös onkohan Helsingissä enää sitä portugalilaista kahvilaa ja saisiko sieltä hyvää kahvia ja Pastel de Natoja?????? (Olen alkanut myös tähän paikalliseen tapaan: kysymysmerkkejä voi tunkea vaikka kuinka monta ja se on ihan normaalia).

IMG_8494.JPG

En ole edelleenkään avannut graduaiheisia kirjoja. Vaikeaa se olisikin, sillä ne ovat edelleen kirjastossa.

Olen pukeutunut kesämekkoon, josta ajattelin alkukesästä: onpa hempeä ja vähän liian nirunarumekko. Nyt menee ihan tuosta vaan. Käsivarret ovat kauniin ruskeat eikä muista enää kriiseillä siitä että on rumat polvet. Sitä paitsi, katsooko kukaan ikinä arvostellen toisten polvia? Minä katselen ainakin mielummin ihmisten kasvoja.

Eräänä iltana olen huvittunut ja vähän pöyristynyt siitä, kun kaksi turistia kertoo syöneensä edullisen buffetlounaan, joka maksoi kaksikymmentä euroa. Itse olen niin rahaton, että syön lähinnä munakkaita ja salaattia kotona. Ja sitten luen tekstin, jossa eräs bloggaaja suosittelee geelilakkausta, joka maksaa sata euroa. Okei, en tiedä mitä se geelilakkaus tarkalleen ottaen on, mutta tuolla hinnalla pitäisi saada se, tunnin merimatka ja pullollinen hyvää kuohuviiniä.

Samalla viikolla jo toista kertaa (kaikkien hehkuttama) Mujin geelikynä tekee kivan tepposen. Kynästä on valunut musteet korkkiin ja leväytän ne ympäriinsä kahvilan pöydässä.  

Siirryn kiinakaupan kyniin, joita saa eurolla neljä. Juuri nyt en tarvitse kalliita geelilakkauksia, kahdenkympin lounaita ja hienoja kyniä.(Kiinakaupassa on sitä paitsi aina ihania kuosihousuja. Ehkä hetken päästä shoppailenkin enää vain siellä).

Oh well. Mielipiteetkin muuttuu.  

Se tuntuu ihan virkistävältä. 

—-

Change is good. Also in opinions. 

Kommentit (21)
  1. Oon tapani mukaan vähän myöhässä kommentoimassa mutta Tapiolassa on ollut ainakin koko kesän Cafe bakery lisboa! Saa pastel de natoja ja muita ihanuuksia 🙂

  2. Hei vinkkaa missä kiinakauppa on? Kuosihousut kiinnostaa 😀

    1. Noita kiinakauppoja on ihan ympäri kaupunkia, mut ainakin kesäkuussa Prazeres hautausmaan vastapäisellä kadulla kiinakaupassa oli kivoja kuosihousuja 🙂

      1. Kiitos! 🙂 ihanin kaupunki ja sun vinkeistä on ollut paljon hyötyä! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *