Mitä muu maailma voisi oppia Japanilta?

 

D0A90E67-DD1A-44B1-96ED-3111D140CF7F.JPG

 

Sulla on erilainen tapa katsella maailmaa, sanoi eräs puolituttu jonkin aikaa sitten. En osannut sanoa mitään, mutta elettyäni kuukauden Japanissa, huomasin ainakin siellä kiinnittäväni todella paljon huomiota erilaisiin pikkuasioihin. Aina kun on vieraassa ympäristössä, havainnoi kaikkea jotenkin uudella tavalla, huomaten ihan kaikki pienet yksityiskohdat. Varsinkin tietysti ne jotka ovat erilaisia kuin omassa ympäristössään. 

Siksi pääni alkoikin tehdä listaa asioista, joita muu maailma voisi oppia Japanista. 

 

57AD88C6-CDF0-4FBC-853C-CB2D11BACF91.JPG

 

Viherkasvit kaduilla
Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka vihreä kaupunki Tokio on. Pikkukujat, isot puistot, pienet viheralueet, viherseinät (joita oli todella paljon!) ja sitten nämä kaikkien ravintoloiden ja pikkuputiikkien edessä olevat kasvikokelmat joista otin ehkä miljoona kuvaa. 

(Eikö kukaan varasta noita, kysyin japanilaiselta tuttavalta ja tajusin sillä sekunnilla että olipa tyhmä kysymys. Ei varasta, ei kuulu kulttuuriin sellainen). 

 

852ADDBC-8B4B-4463-9C5A-3E77D294CD0C.JPG

 

Kori laukkua varten 
Miten ihanaa olikaan se, ettei omaa käsilaukkua ja kangaskassia tarvinnut laittaa maahan. Kangaskassia piti roudata mukana koko ajan, koska aina oli vesipullo, vihreä tee-pullo, kirja ja usein myös kolme tyhjää take away-kahvimukia siellä kassissa, Tokiossa kun on roskiksia rodella vähän. Oli siis ihanaa saada laittaa omaisuus kauniiseen koriin kahvilassa. Tätä suosittelisin myös paljon vaikkapa juuri Lissaboniin, jossa saa aina kytätä silmä kovana ettei laukkua varasteta. Tuollaisesta korista sen onkiminen olisi hieman hankalampaa kuin vaan maasta sieppaaminen. 

Tykkäsin myös siitä, että KAIKISSA vessoissa oli laukkukoukku. Ja ah, tietty lämmitetty vessanpöntön kansi. 

 

9FAF96CA-E462-4820-9104-032B96DA41D9.JPG

 

Kiitoksen viljeleminen
Se että sanotaan kiitos joka väliin. Okei, tässä on ristiriita: olen periaatteessa sitä mieltä että vaikkapa amerikkalainen yliampuva palvelukulttuuri on ärsyttävää, mutta jotenkin Japanissa oli ihanaa se, miten paljon kiitosta käytettiin eikä se tuntunut ollenkaan feikiltä. Pienestä ruokakaupasta poistuessasi kolme myyjää eri kassoilta huikkasi perääsi kiitoksen ja erään pikkuliikkeen myyjämies sanoi Thank you for coming to Japan, kun kerroin mistä olen kotoisin. Enkä edes ollut ostamassa mitään. Thank you for having a place like Japan, teki mieli sanoa takaisin. 

Personal spacen kunnioittaminen
Älä istu toisen ihmisen viereen, vaikka hän istuisikin yksin kahden hengen pöydässä, kunnioita yksityisyyttä, kiitos, lukee kahvilan seinässä, tällä kertaa englanniksi, joten ymmärrän sen. Tässä ajatusmaailmassa on jotain tosi suomalaista ja se tuntuu miljoonakaupungissa jotenkin oudolta mutta silti ihanalta. Koska joskus vaan haluaa olla yksinään ja ilman että joku äänekäs amerikkalaisturisti tunkee istumaan liian lähelle. 

Söpöily
Japanissa oli jotenkin tosi paljon sellaista ilostuttavaa söpöilyä, kuten vaikka bussien mainosteippaukset, joissa on söpöjä piirroseläimiä. Miksi söpöt eläimet olisivat vaan lapsille tarkoitettu juttu? Ne kun sopii ihan kaikille. Erityisesti plussaa myös siitä ajattelutavasta että kissasymbolit tuovat hyvää onnea. Ne kun oli kaikki niin ihania, etten sitten valinnanvaikeudessa pystynyt päättämään minkä ostaisin. 

Vihreä tee
Suurena vihreän teen ystävänä oli ihanaa että lähes jokaisessa ravintolassa tätä herkkunestettä sai juoda ilmaiseksi ja vielä niin paljon kun halusi. Samoin se, että vesi tuotiin aina lasissa, ei ikinä turhassa muovipullossa, oli kiva juttu. Ja myös se, ettei siitä vedestä laskutettu mitään. 

 

Ah ihana Japani. Mulla on ikävä sua. 

 

 

 

 

—-

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (13)
  1. Mielenkiintoinen juttu tuo viherkasvit kadulla. Onko niillä jotain kastelujärjestelmiä niille ulkoviherkasveille, tai katoksia/ suojaseiniä kovan tuulen varalta? Vai kastellaanko niitä kuten sisäkukkiakin, ja haetaan sisälle tarpeen tullen?

  2. Japanissa useita vuosia asuneena ja siellä työskennelleenä nostaisin esille yhdessä tekemisen hengen, yhteisten tilojen siistinä pitämisen ja suurkaupunkien järjestelmällisen kaaoksen. 😉 Itse pidin aina siitä, miten esim. oppilaat siivosivat omat luokkansa ja muut koulutilat, ja sama meininki meillä myös toimistossa; joka päivä yhdellä oli tiski- ja roskienheittovuoro ja toimistotilat siivottiin työporukan kesken. Tietenkin Japanissakin on sekä hyviä että huonoja puolia mutta hieno maa ja sitäkin hienompia ihmisiä (varsinkin maaseudulla!).

    1. Suurkaupungin järjestelmällinen kaaos, juurikin tämä! Ja se hiljaisuus aivan täydessä ruuhkametrossa <3

      Haluan ehdottomasti seuraavalla reissulla nähdä myös Japanin maaseutua!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *