Neljätoista vuotta sitten

Tänä samaisena päivänä vuonna 1999 yhteen pihavajaan syntyi kuusi kissanpentua, joita kukaan ei halunnut. Olin luullut sitä ennen olevani koiraihminen, mutta ajatus niistä pienistä kissanpennuista siellä kylmässä oli vaan liikaa.

Me otetaan ne meille, sanoin silloiselle poikaystävälleni ja hain kissanpennut kotiin isossa muovilaatikossa. Kaksi niistä jäi luovutusiän jälkeen meille, tai siis minulle, kun muutama vuosi myöhemmin erosimme. 

saarakisu_11_0.jpg

saara+kisu_7.jpg

saara+kisu_9.jpg

saara+kisu.jpg

Tuntuu käsittämättömältä: Miten siitä voi olla neljätoista vuotta? Kuinka ikäloppu oikein olen?

Ihan sama. Neljätoista vuotta ovat opettaneet minut koiraihmisestä kissaihmiseksi. Ei juhlita synttäreitä, mutta syötiin kyllä tänään katkarapuja ja heiteltiin hiirtä.

—–

Today is my cats´ 14th birthday. Can´t believe it´s been that long since I rescued those little kittens!

—–

Kuvat/Pics: Satu Nyström

Kommentit (24)
  1. Onnea! <3 Ja olen vähän sitä mieltä, ettei tarvitse olla kissa- tai koiraihminen. Meillä asuu kaksi koiraa, mutta haaveissani asumme jossain vähän enemmän maalla, ja silloin kotiin kuuluu myös kissa. Nyt kaupungissa on käytännöllisempää vain koirien kanssa, ei tarvitse huolehtia, karkaako kissa kesällä avoimesta terassinovesta tai ikkunasta suoraan kadulle.

  2. Onnittelut kisuille! Kunnioitettava ikä.

    Säröääniä koira/kissaihmisjaottelulle. Meikä on ainakin 50/50 molempia. Elämäntilanne ei vaan salli molempien pitoa, joten vaaka on kallistunut koiran puolelle. (ja miestä vielä ylipuhun kissan ottamiseen).

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *