Olin kaivannut sinua

 

 

Matkustan viikoksi Madeiralle.
Tuntuu että koko kaupunki haluaa parittaa minut erään pitkänhuiskean valokuvaajan kanssa. 

Kaikki ystäväni tutut sanovat selän takana ja naaman edessä
te  olisitte täydellinen pari. 

Eivät tiedä että olen jo kuluttanut menneisyydestäni vuoden päivät erään epävakaan valokuvaajan kanssa säätämiseen. 

 

 

Ei kiitos, sanon nykyisin moniin asioihin.
Kerran amerikkalainen ystäväni sanoo että joskus hänestä on pelottavaa kuinka päättäväisesti ja anteeksipyytelemättä sanonkaan ei. Vaan ei, en useinkaan edes että kiitos ei just nyt. 

Ei. 

Viimeisenä iltana istumme syömässä mereneläviä. Ravintolan omistaja istuu seuraksi, tällaista on usein Portugalissa. Sitten hän sekoittaa minulle erikoisshotin mustasta hunajasta ja sokeriruokoviinasta. Se maistuu aika lailla ihan salmarishotilta. 

Shotit, en edes muista aikaa jolloin sellaisia saattoi juoda jollain baaritiskillä ja tuntea olevansa huoleton,
pre-pandemic-person. 

 

 

Puhumme arkkitehtuurista, Alvar Aallon tavasta käyttää tiiliä ja kaakeleita ja siitä miten hassua on saunoa alasti puolituttujen kanssa, Suomessa ja Japanissa. Ja sitten tästä saaresta, josta kummallisten sattumien kautta tuli minulle tärkeä paikka. 

Yöllä kävelemme pilkkopimeään rantaan kuuntelemaan meren kuohuntaa. 

Rakastan Portugalissa sellaista kummaa runollisuutta. Auringonlaskujen tuijottelua, merestä puhumista, sitä että sanotaan aina että on aika levätä. 

Ei tosin tee mieli levätä. 

 

 

On ihanaa olla elossa, muualla, lentokentillä.
Tulossa, menoissa, 

uusissa tilanteissa. Jossain muualla kuin kotona. 

 

Elämä, olin kaivannut sinua. 

 

 

 

suhteet ajattelin-tanaan
Kommentit (10)
  1. Voi miten ikävä Madeiraa! Viime reissusta on nyt kaksi vuotta aikaa ja vallitseva tilanne peruutti viime vuoden suunnitellun matkan. No, toivottavasti joskus vielä…

    Olen miettinyt mikä tilanne siellä on, onko tämä tilanne pahasti vaikuttanut ihmisten elinkeinoon ym.?

    1. Toivotaan että pääset pian taas 🙂
      Paikallinen ystävä sanoi että on kyllä vaikuttanut paljon ihmisten elinkeinoon, saarella kuitenkin niin moni on töissä turismin kanssa. Toivotaan että pian taas voisi turvallisin mielin matkustaa. Kovasti siellä kyllä näkyi rakentamista ja remontoimista eli ilmeisesti luotetaan kuitenkin valoisaan tulevaisuuteen 🙂

  2. Ihana teksti – taas!

    Kuten aiempaa kommentoijaa, myös minua liikutti kirjoituksen lopussa. Samaistuin. Minulla on ikävä kaikkea, tavallista, poikkeavaa, entistä, matkustelua, läheisyyttä, pitkiä iltoja ystävien kanssa ravintoloissa tai ihan kotonakin, ikävä ihmisvilinästä täyttyvää Turun jokirantaa, puheensorinaa ja turistilaumoja. Vähän kaikkea.

    Minna

    1. Kiitos 🙂 Toivottavasti sielläkin pian vapautuu elämä 🙂 Ja olin kanssa jotenkin ihan unohtanut kuinka nautin vaan ihmisvilinän tuijottelusta ja puheensorinan kuuntelusta!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *