Olen koko elämäni ollut suvun musta lammas kahdessa eri asiassa:

Kaikki muut meidän suvussa RAKASTAVAT sieniä ja sienestämistä. Vihaan molempia. Metsä on täynnä hirvikärpäsiä ja sienet kaikissa mahdollisissa olomuodoissaan yököttävät minua nyt ja ikuisesti.

Toinen on viherkasvit. Siskoni, äitini ja mummoni puhuvat niistä tuntikausia ja kasvattavat kaikkia mahdollisia asioita ja omalla kohdallani olen todistanut kaktuksen ja anopinkielen kuoleman sekä aloe veran tekemän itsemurhan. (Tämä on illalliskutsujen suosikkitarinani. Tulin kerran kotiin ja hyllyn päällä oleva aloe verani, joka vielä edellisenä päivänä oli kukoistanut, oli tiputtanut kerralla kaikki lehtensä ja lattia oli vielä täynnä sellaista punertavaa nestettä, joka muistutti etäisesti verta.
Se ei vaan enää kestänyt, nauroi ystävä, jolle soitin paniikkipuhelun. Oot niin epä-viherpeukalo!).

Mutta antakaas olla kun muutin Lissaboniin ja ennenkaikkea viimeisimpään asuntooni, jonka olohuone on valoisin IKINÄ.

Innostui yhtäkkiä ostamaan paljon viherkasveja, jotka oikeasti jopa voivat hyvin ja kasvavat. Ennenkuulumatonta! (Oikea totuus on myös huolellinen kämppikseni, joka jaksaa hoitaa kasveja hyvin). 

Omia suosikkikasvejani ovat trendikkään peikonlehden lisäksi Peniskasvi (siis se, jossa on punaiset kukat ja sellainen pieni sojottava juttu keskellä) sekä tämä kuvissa esiintyvä kaunokainen, jonka nimen joku viisaampi voi kertoa kommenttiboksissa.

Tätä nimiasiaa pitänee siis vielä treenata. 

Yksi apu on ollut myös ystäviltäni saama Green Home Book, joka on Susanna Venton ja Riikka Kantinkosken tekemä. Ja mitä muutakaan näiltä tyylitaitureilta voisi odottaa kun todella kaunista kirjaa, joka on tietty myös informatiivinen.

Ihanan raikas mekkoni on Nanson viime kesän mallistoa*.

*saatu blogin kautta.

Kuvista kiitos Vihervaaran Annalle.

—-

I used to be a plant killer but I´m becoming a little bit better.