Limittäisiä fiiliksiä

 

IMG_8287.JPG

 

Eräänä iltana palaan suosikkiravintolastani puolenyön maissa, maha täynnä siitä lautasesta, joka sisältää juustoja, artisokkaa ja kaikkea niin hyvää että on otettava toinen proseccolasillinen ja sitten vielä toinen ja eksyttävä ehkä yhteen baariin vielä, koska eräs kiva tyyppi on kaupungissa, eikä huvita nukkua eikä kirjoittaa gradua aamutuimaan.

Silkkipaitahuitulani on ihan rypyssä, tukka miten sattuu ja rilleissä jotain mähmää. Ei se mitään. On peruskeskiviikko, ei mikään juhlapäivä, saa olla ihan arkinen, vähän kulahtanut luvan kanssa.

Me puhumme ihmissuhteista, siitä miten naiset muutuvat ja muutavat elämäänsä ihan liikaa alkaessaan seurustella. Jätämme paljon tippiä suosikkitarjoilijalleni, joka hinkkaa proseccopullon etiketin irti ja antaa tyhjän pullon minulle, koska kerroin haaveilevani sellaisesta kukkamaljakosta. Kotona varastan kämppikseni äidin ostamasta kimpusta pari kukkaa itselleni, laitan ne yöpöydälle siihen pulloon.

 

IMG_8292.JPG

IMG_8360.JPG

IMG_8390.JPG

IMG_8279.JPG

IMG_8253.JPG

 

On ihana puhua suomea, vaellella pitkin kivoja katuja ja syödä ulkona.
(Ensi viikolla syön sitten pelkkää 28 senttiä maksavaa kesäkurpitsaa lounaaksi ja illalliseksi).

On vähän viileää öisin, muuten ihanaa, sellaista vähän arkea ja lomaa limittäin.

Joka puolella on kukkivia puita ja sellainen odottava alkukesäinen fiilis.

Paras aika vuodesta.

 

—-

 

I feel like I say this all the time: The best time of the year.

Suhteet Oma elämä

Treffeillä kuultua

 

Annan loistavan postauksen inspiroimana:

 

Treffeillä kuultua:

– Mies: Onko sulla poikaystävä?
(Joo, on. Olen etsimässä MIESARMEIJAA, oot ehdolla siihen).

– Mies: Tykkäätkö Lissabonista?
(Eikun vihaan tätä paikkaa, siksi valitsinkin muuttaa tänne).

 

IMG_6208.JPG

 

Ennen treffejä:
– Mies: Mun paras puoli on hyvä yleissivistys
– Minä: Treffataanko Corona-baarissa? Siinä Matti Pellonpään kuvan alla?
– Mies: Kuka on Matti Pellonpää?

– Mies: Kaikki muut miehet täällä baarissa on nyt kateellisia mulle.
– Minä: Ai kun sulla on toi iso GT kädessä?
– Mies: Eikun kun oon sun seurassa
– Minä: (Kiskaisee geeteet väärään kurkkuun kun alkaa naurattaa) Aika paksua!

– Mies: Onko Helsingissä muka metro?
(No ei, poroilla ajellaan).

– Minä: Oli ihan kivaa, mutta ei musta meidän välillä ollut mitään kemiaa.
– Mies: En ymmärrä mitä tarkoitat. Miksi pitäisi olla kemiaa?

Keväällä 2017
– Mies: Lissabonissa on kesällä tosi lämmintä.
– Minä: Joo, tää on nyt kohta mun kolmas kesä täällä…
– Mies: Niin saattaa olla yli 35 astettakin…
– Minä: Joo, tuttua on, kaksi kesää täällä jo takana…
– Mies: Lokakuuhun asti on usein lämmintä
-Minä: Tiiätkö sellaisen termin kun mansplaining?
– Mies: En oo koskaan kuullutkaan. Mutta takas siihen sääasiaan…

– Mies: Musta vaikuttaa siltä että oot suuttunut jostain.
– Minä: Voisko olla se että olit 45 minuuttia myöhässä?

– Mies: Luulin että kaikki pohjoismaalaiset puhuu hyvää englantia.
(No jaa, omani oli kyllä tuon miehen vastaavaa parempi).

– Mies: Voin selittää sulle, mikä on optimaalisin reitti sun kodin ja yliopiston välillä.
– Minä: Ei tarvetta, olen kulkenut sitä jo päivittäin vuoden ajan.

– Mies: Ai otat viiniä. Luulin että suomalaiset juo vaan vodkaa.
– Minä: En itseasiassa tunne ketään, joka joisi baarissa vodkaa…

Mies: En oo koskaan kuullut suomalaisesta ruokakulttuurista mitään. Portugalilainen ruoka on maailman parasta.
– Minä: No ihan samallalailla mekin syödään norjalaista kalaa ja perunoita, niinkuin tekin…

 

IMG_5910.JPG

 

– Mies: Näytit kuvissa jotenkin paljon pidemmältä.
– Minä mielessäni: No oon kuitenkin sua PIDEMPI!!

– Mies: Voin heittää sut kotiin (kolmen viinilasillisen ja kolmen bissen jälkeen).
– Minä: Ei kiitos, kävelen mielummin.

– Mies: Oon kuullut että pohjoismaisen naisen saa helpommin sänkyyn kuin kahville.
– Minä: Voi olla että jää nyt molemmat saamatta.

– Minä: Joo, mulla on sellainen blogi. Joskus jotkut ihmiset Helsingissä tunnistavat sen perusteella.
– Mies: Kysyn mun suomalaiselta kaverilta tietääkö se sitä. (Hetken kuluttua): No ei tiennyt, tuskin se siis kauheen tunnettu on.
 

– Mies: En oo koskaan tuntenut ketään vaaleatukkaista ihmistä.
– Minä: Aijaa.
– Mies: Voinko ottaa kuvan sun hiuksista?
– Minä: Öö, no kai sä voit. (Asettaa naamalleen epämukavan hymyn).
– Mies: Eikun voitko kääntyä toisinpäin, sillai että vaan hiukset näkyy.

 

—-

 

JATKAKAA LISTAA PLIIIIIIIS!

 

—-

Lisää deittitarinoita:

Mansplaining -deiteillä

Kello kymmenen kahvi

Lihaisa loppukaneetti
 

—-

 

Oh dating is so much fun.
 

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus