Mitä pidempään olen poissa Suomesta, sitä enemmän haluan lukea kirjoja omalla äidinkielelläni.

Englanniksikin voi lukea, joo, mutta tekstiin uppoutuu ihan erilailla kun se on omaa kieltään. Ja kirjaan uppoutuminen, voi hitto, se on niin paljon parempaa kuin nettiin uppoutuminen. Koska kirjaa lukiessa ei vain lue, siinä rakentelee sitä kirjan todellisuutta omassa päässään visuaaliseen muotoon. Tuolta se päähenkilö näyttää, tuolta näyttää se kuvailtu tuulinen iltapäivä merenrannassa, ah kas tuolla onkin Telakkaranta ja tutut kulmat, joista kirjoitetaan.

Ja sitten on kirjoja, joihin voi uppoutua myös siksi, että ne jotenkin liippaavat läheltä, vaikkeivat ne oikeasti kerro samasta elämästä mitä itse elelee.

Tällainen kirja oli hetki sitten lukemani Joel Haahtelan Mistä maailmat alkavat -kirja. Siinä kun ollaan Helsingissä, tutuilla kulmilla, nuoruuden taiteilijahaaveiden kanssa, sitten Italiassa, sitten aikuisena… ja jotenkin minä, joka halusi kaksikymmentä vuotta ainoastaan ja vain kuvataiteilijaksi, samaistuin tähän kirjana ihan hulluna. Tunsin öljyvärimaalien ja paperien tuoksun, sen innon kun voi uppoutua johonkin asiaan niin innoissaan, että unohtaa syödä.

Ja sitten siihen Italia-osioon, koska se kuulosti Lissabonilta. Mutta en vain niistä syistä. Samaistuin myös kaikkiin sellaisiin tunnetiloihin, joissa ollaan vähän varmoja, sitten kuitenkaan ei. Ei kaivata ja kaivataan kamalasti ja ajelehditaan vähän.

Ja sitten kuitenkin tiedetään mitä tehdä.

Lissabonissa on paikka, jonne menen aika usein sunnuntaisin, jos minulla ei ole mitään suunnitelmia. Se on kirjakauppa, jonne voi jäädä lukemaan kirjoja. Siellä myydään kahvia ja viiniä, ja kyllä, siellä saa polttaa myös tupakkaa.

Sinne on ihana uppoutua, jonnekin takapöytään vain oman kirjansa kanssa. Henkilökunta on vähän nyrpeää ja joskus sisään tuppautuu joukko turisteja, mutta rakastan paikkaa silti.

Olin pitkään ihminen, joka poltti yhden tupakan joka perjantai kello 17, töistä kotiin tullessani, ikkunalaudalla istuessa. Sitten hengitin syvään ja ajattelin: noniin, viikon velvoitteet ohitse, edessä vapauden kaksipäiväinen. (Kun täytin 28, luovuin tästä tavasta, koska halusin varjella ihoani ja keuhkojani. Silti ikuisesti tupakka tuoksuu mielstäni vain I H A N A L T A, varsinkin yhdistettynä kahviin tai lämpimän ilman tuoksuun).

Ehkä se kirjakauppa tuoksuu siksi vähän nuoruudelle, kevätilloille ikkunalla ja Helsinkielämäni alkuajoille. Ja vapaudelle.

Ja tämä kirja muistutti kaikista niistä myös.

Kirjakauppa nimeltään Livraria Ler Devagar löytyy osoitteesta Rua Rodrigues Faria 103, LX Factory.

Ja se kirja: Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat.

—-

Sain kirjan luettavaksi Otavalta. Kiitos siitä!

—-

Loving this bookstore called Livraria Ler Devagar in Rua Rodrigues Faria 103, LX Factory, Lisboa.