Elokuu lukuina

 

aljezur portugal

 

– 1 viikonloppu pikkukylässä Alentejossa, jossa söin keskinkertaista ruokaa, lilluin ihanassa uima-altaassa ja vaeltelin hiki päässä pitkin maita ja mantuja puhumassa menneestä ja tulevasta.

– Tuhat kertaa kun pyörittelin silmiäni ja mumisin itsekseni kaikelle ihan sairaan ärsyttävälle julkisilla paikoilla. Onneksi oli maski ja aurinkolasit niin kukaan ei kuullut eikä nähnyt. Elokuussa oli jotenkin todella paljon kaikkea ärsyttävää!

– 4 kissanpentua asumassa vierashuoneessa. Ne olivat ihania ja sitten hirveitä riiviöitä. Eräänä myöhäisenä yönä menin ruokkimaan niitä ja yksi kissoista viilsi vahingossa sormeeni niin syvän viiltohaavan että verta oli joka puolella huonetta :O

– Miljoona kertaa samojen asioiden toistamista kissanpennuille eri kielillä: älä syö nettijohtoa, ei saa pureskella huonekasveja, ei ei ei, älä tee sitä, älä tuota ja saitte just ruokaa, nyt nukkumaan.

 

 

-1 tyttö jonka tapasin ja ajattelin heti ihan kun oltais tunnettu aina! Onneksi saan hengata hänen kanssaan myös tulevaisuudessa.

-1 hömelö veronmaksaja jonka tilillä ei ollutkaan tarpeeksi rahaa veronmaksupäivänä. Onneksi oli kirjanpitäjä, joka auttoi kello yhdeksältä illalla ratkaisemaan tämän ongelman. (Teinipisteet mulle!)

 

 

– Vajaan viikon lomamatka Algarveen, joka meinasi peruuntua moneen otteeseen. Kun vihdoin pääsin reissun ekalle rannalle, aloin itkeä kaikkien kuluneiden viikkojen koettelemusten vuoksi ja tunsin itseni ihan kiittämättömäksi idiootiksi.

 

 

-1 kerta kun olin valittanut vaikka kuinka kauan että haluan juhliin joissa on vieraita ihmisiä ja sitten olin sellaisissa ja oli niin puuduttavan tylsää että teki mieli kiukutella aiheesta koko loppuviikko.

-Varmaankin nolla ihan täyttä työpäivää. Elokuussa oli ihan liian hiljaista töiden suhteen, mutta sainpahan lomailla kunnolla.

– 4 aamulenkkiä joka viikko. Rakastan sitä tunnetta kun lähden kotoa viidessä minuutissa ulos ja olen vielä aivan puoliksi unessa, kunnes (mahdollisimman huono) lenkkimusiikki ja jonkun jyrkän ylämäen kipuaminen herättävät tehokkaasti.

 

 

-2 kertaa hyviä uutisia lääkäristä. Jee!

-1ilta jolloin tajusin etten sittenkään vihaa ihan kaikkia portugalilaisia miehiä.

 

Ja sitten hei vaan syyskuu, joka on suosikkikuukauteni kesäkuun ohella.
Ole kiltti mulle!

 

 

suhteet ajattelin-tanaan oma-elama

Ei se miltään näytä kuvassa kuitenkaan

 

 

Ehkä vaan ajetaan sinne auringonlaskun aikaan, sanoo ystäväni.
Mä en nyt yhtään muista oonko käynyt siellä, sanon puolestaan minä. Etelä-Portugalissa on muutamia paikkoja joissa olen kyllä ollut, mutta olen blokannut mielestäni suurimman osan niistä reissuista, koska ne olivat vähän epäonnisia.

Enkä koskaan kirjoita ylös asioita, kuvittelen aina muistavani kaiken. Niinkuin vaikka rannan, jolle aurinko laskee erityisen kauniisti. 

 

 

Täysin tyhjä ranta, sellainen auringonlasku että tekee mieli samaan aikaan itkeä ja sitten taas olla onnellinen. Ystävä tekee kärrynpyörän, minä huomaan sanovani ei se kuvissa näytä kuitenkaan samalta. 

Olen laittanut tänä kesänä aikarajoituksia ja muistutuksia puhelimeeni. Viisi minuuttia päivässä tätä, puoli tuntia tuota enkä jaksa enää laittaa kuviin filttereitä ja suoristella horisontteja. Ole enemmän jossain muualla kuin puhelin kädessä. Mutta sitten kun näyttää tältä, ole vaan puhelin kädessä. Sillä mikään ei kai ole typerämpää kuin
selittää jollekin hienoa auringonlaskua ilman kuvaa siitä. 

 

 

Muistan sen siitä kun yritin deittailla miestä joka lähti Intiaan viikkokausiksi. Palatessaan hän horisi maan kauneudesta tuntikausia. Kun pyysin nähdä kuvia, mies osoitti teatraalisesti silmiään. Ne on täällä tallessa.

Kaikkia elämäni biitsejä en muista, mutta tuon tilanteen ärsyttävyyden muistan varmasti ikuisesti 😀

 

 

suhteet ajattelin-tanaan oma-elama