Yritin joskus olla ihminen, joka saa viikonloppuisin paljon aikaan.

Silloinen paras ystäväni heräsi aina reippaana kahdeksalta, vaikka olisimme olleet baarissa pilkkuun asti. Hän oli aina jo kymmeneltä brunssivalmiudessa ja itse taas katsoin kelloa usein ekan kerran siinä kahden maissa enkä välttämättä noussut vielä silloinkaan. Jossain vaiheessa yritin myös olla aamulenkki-ihminen. Heräsin lauantaisin aikaisin ja lähdin lenkille. Sitten tulin kotiin ja meninkin takaisin nukkumaan.

Tätä ei kyllä kestänyt kauaakaan.

Sittemmin olen luovuttanut. Lauantaipäivisin on kiva käydä kahvilla, kaupungilla ja lounaalla, mutta toisaalta, on myös kiva olla tekemättä yhtään mitään. Tätä nykyä saatan kuluttaa lauantaipäivät aamutakissa hengailuun, kolmen teepannullisen juomiseen, piirtelyyn. lehtien lukemiseen, kissojen silittelyyn ja ihan vaan kotona haahuiluun.

Yksi asia on tosin mysteeri:

Miksi lauantaisin se, ettei ole mitään tekemistä ja voi vaan haahuilla kotona on oi niin ihanaa, mutta sitten sunnuntaisin sama aiheuttaa YHYYY, mun elämässä ei ole mitään sisältöä ja kaikki on kamalaa ja huomenna on jo taas maanantai -olotilan.

Sitä en ymmärrä.

—–

Muisikirjat Hay ja Playtype, kaikki Pinosta.

—–

On Saturdays I like to be totally useless.