Väitetään, että viikonloppu, jolloin poistuu kotikaupungista, tuntuu pidemmältä kun siellä vietetty. Tänä viikonloppuna halusin tehdä molempia.

Näin se menee: perjantaina juodaan töistä tullessa kofeiiniöverit, sit treffataan vanhat työkaverit (jos haluat kunnon bailuseuraa, tutustu mainosalalla työskenteleviin ihmisiin. Tuossa maailmassa KUKAAN ei tunne lausetta: Väsyttää, taidan lähteä kotiin ajoissa.) ja rillutellaan yöelämässä niin myöhään kuin mahdollista. (Ei julkaisukelpoista kuvamateriaalia saatavilla)

Seuraavana aamuna matkataan maalle, jossa joku muu laittaa ruuan, leipoo suklaakakun ja lämmittää saunan. Vastalahjaksi makoillaan lattialla lapsen leikkialustana ja opetetaan sille tärkeitä uusia sanoja, kuten bä-bää.

Sunnuntaina kannattaa vielä käydä jossain sympaattisessa paikassa iltapäiväkahveilla.  

Metsäkylän kahvila on juuri sellainen: ihanaa pannukakkua omppuhillolla, kuppi kuumaa teetä ja supersymppis henkilökunta. Harmi että friikit alpakat olivat talvilomalla kauempana, niin emme ehtineet nähdä heitä.

Sitten juna takaisin urbaaniin elämään. Ja kyllä, viikonloppu tuntui ihan minilomalta. 

—–

This weekend I got the best from both worlds:

party with some wild advertising people, then relaxing at the countryside with lost of good food, chocolate-cake and sauna + playing with the baby.