Pikkareiden (ja uskon) palautus

 

 

Lissabonissa ihmiset aina sanovat: Lissabonilaiset ovat niin ystävällisiä. Allekirjoitan tämän. (Ja onhan täällä tuo seinämaalauskin, jossa kehoitetaan: Do great things). 

Mutta sitten Portosta kotoisin olevat sanovat: Kyllä meillä pohjoisessa ollaan paljon ystävällisempiä. Portolaisiin on paljon helpompi tutustuakin. No onhan sekin totta. 

Kun olin käymässä Portossa, sain kutsun Air bnb -hostini synttäripiknikille. Olimme tavanneet ekan kerran edellisenä päivänä. Eräs toinen juuri tapaamani tyyppi vei minut vikana päivänä juna-asemalle. Ystävällistä. 

Mutta sitten taas Lissabonissa: Aina kun ripustelen pyykkiä ja tipautan vahingossa pyykkipojan kadulle, joku noukkii sen ja kiinnittää ulko-oveeni. Ja kun postisetä oli tuomassa minulle pakettia ja alaovi oli kiinni, pihalla lakaisuhommissa oleva naapurin mummo huhuili ikkunasta ja sain pakettini. Toisella kertaa postimies lauloi minulle lukiessaan todella eriskummallisen nimeni paketin kyljestä. Kadulla ihmiset hymyilevät toisilleen, väistävät tien puolelle sitä jolla on enemmän tavaraa, antavat anteeksi puuttuvan viisisenttisen kahvilassa… Taidan asua ystävällisten ihmisen kaupungissa. 

Apua täällä ollaan tarjoamassa myös aina, ihan mihin asiaan tahansa. Se jos joku on ihanaa käytöstä. 

Pudoteltujen pyykkipoikien nostelun kyllä ymmärrän, mutta mitenkäs sit tämä: 

 

 

Jos naapuri tiputtaa alushousunsa, voi nekin laittaa talteen, siihen vaan ulko-ovesta roikkumaan :D

 

Ihanaa perjantaita (ja hyviä tekoja)!

 

—-

 

Someone somewhere out there is going commando.