Pikkareiden (ja uskon) palautus

 

IMG_2823.JPG

 

Lissabonissa ihmiset aina sanovat: Lissabonilaiset ovat niin ystävällisiä. Allekirjoitan tämän. (Ja onhan täällä tuo seinämaalauskin, jossa kehoitetaan: Do great things). 

Mutta sitten Portosta kotoisin olevat sanovat: Kyllä meillä pohjoisessa ollaan paljon ystävällisempiä. Portolaisiin on paljon helpompi tutustuakin. No onhan sekin totta. 

Kun olin käymässä Portossa, sain kutsun Air bnb -hostini synttäripiknikille. Olimme tavanneet ekan kerran edellisenä päivänä. Eräs toinen juuri tapaamani tyyppi vei minut vikana päivänä juna-asemalle. Ystävällistä. 

Mutta sitten taas Lissabonissa: Aina kun ripustelen pyykkiä ja tipautan vahingossa pyykkipojan kadulle, joku noukkii sen ja kiinnittää ulko-oveeni. Ja kun postisetä oli tuomassa minulle pakettia ja alaovi oli kiinni, pihalla lakaisuhommissa oleva naapurin mummo huhuili ikkunasta ja sain pakettini. Toisella kertaa postimies lauloi minulle lukiessaan todella eriskummallisen nimeni paketin kyljestä. Kadulla ihmiset hymyilevät toisilleen, väistävät tien puolelle sitä jolla on enemmän tavaraa, antavat anteeksi puuttuvan viisisenttisen kahvilassa… Taidan asua ystävällisten ihmisen kaupungissa. 

Apua täällä ollaan tarjoamassa myös aina, ihan mihin asiaan tahansa. Se jos joku on ihanaa käytöstä. 

Pudoteltujen pyykkipoikien nostelun kyllä ymmärrän, mutta mitenkäs sit tämä: 

 

IMG_2817.JPG

 

Jos naapuri tiputtaa alushousunsa, voi nekin laittaa talteen, siihen vaan ulko-ovesta roikkumaan 😀

 

Ihanaa perjantaita (ja hyviä tekoja)!

 

—-

 

Someone somewhere out there is going commando. 

 

 

 

Kommentit (15)
  1. Tää on kyllä just näin! Pohjois-Portugalissa eläneenä, mutta Lissabonissa vierailleena mieleni tekisi sanoa, että pohjoisessa ollaan _vielä_ ystävällisempiä ja avuliaampia, mutta vaikea tähän on mennä sanomaan.

    Muutettuani Portugaliin, hyppäsin Porton lentokentältä tuntemattoman miehen matkaan hänen luvatessaan kyydin Porton juna-asemalle (jonka kuvittelin sijaitsevan kävelymatkan päässä.. no ei ihan). Mietin tarkkaan, uskallanko edes tarttua tarjoukseen – mitä jos se on joku mielipuoli!? – mutta miehellä olikin aulassa melkoinen leegio vastassa, ja kaikki halasivat ja suukottivat ja toivottivat minutkin tervetulleeksi. Ja niin sitä vaan selvittiin; mersulla asemalle, miehen ostama junalippu kouraan ja kohti pohjoista hämmennyksen vallassa.

    Vieraanvaraisuus ja ystävällisyys on kyllä poikkeuksellista koko maassa. Suomalaisena sai aika monta kertaa hävetä itsekeskeisyyttään (siinä, missä veit johonkin juhliin juomat lähinnä itsellesi ja joku toinen toi juotavaa kaikille). Paluu Suomeen vasta karu olikin, portugalilaiset kun pyytävät anteeksi jokaikistä hipaisuaan ruuhkassa tai kauppajonossa! Desculpet sinkoilee lämpimästi siellä täällä; Suomessa tullaan kyynerpäät edellä läpi väentungoksen, eikä kukaan vaivaudu pahoittelemaan.

    Onneksi ystävällisyydellä on tapana tarttua ja vahvistua. Kiitos taas tästä muistutuksesta!

    1. Ooh, ihana tarina Portosta! Mä vähän allekirjoitan kyllä ton pohjoisen ihmisten ystävällisyyden. Mun lähimmät portugalilaiset ihmiset nimittäin on kaikki alunperin tuolta pohjoisemmasta kotoisin 😀

      Ja voi kauheeta, noita noloja tilanteita on kyllä ollut! Oma vaan itselle tarkoitettu pullo mukana juhliin (enää en tosin kirjoita siihen nimeäni) ja sit kyselyä: Jaa missä se MUN VIINI onkaan 😀 

       

  2. Ihana! 😀 Täällä Suomessa on ehkä enemmän semmoinen toisten asioihin ei saa sotkeutua -mentaliteetti. Ihmiset ovat tosi tarkkoja omasta tilastaan. Mietitään kovasti, mitä muut ajattelee ja pelätään, että tehdään jotain ”noloa”. Mutta tuntuu kyllä että pikkuhiljaa me suomalaisetkin aletaan lämmetä ja mennään rempseämpään suuntaan. Seuraavat sukupolvet voi olla jo ihan erilaisia. 🙂

    1. Joo, toi on niin totta! Onneksi tuo suomalainen yrmymentaliteetti on kovasti muuttumassa 🙂 Se on NIIN hyvä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *