Piparmintulta tuoksuva tyttö
En ole koskaan tykännyt erityisemmin piparmintusta. Piparminttutee maistuu vanhalle purkalle ja no, siihen ne kokemukset rajoittuvatkin. Lissaboniin muutettuani olen alkanut kuitenkin tunkea minttua ja varsinkin piparminttua Hortela, lähes kaikkeen.
Siis teehen, smoothieen ja salaattiin.
Nykyisin myös itseeni.
H&M:n uudesta luonnonkosmetiikkamallistosta bongattu Piparminttu&valkoinen tee -rasva on juuri nyt IHANINTA. Enemmän kuin hajuvesiä, tykkään käyttää tuoksuvia rasvoja, joita sivelen käsien lisäksi niskaan, kaulaan ja käsivarsiin. Tämä voide tuoksuu keväälle (ja ikuisesti eräälle kivalle illalle Portossa, koska korkkasin voiteen juuri silloin).
Olin ennen täysin koulussa erääseen &otherstories:in vartalorasvaan, joka tuoksui niin huumaavalta, että kaikki aina kyselivät siitä. En tiedä mitä se sisälsi, mutta kauniissa putelissa luki Dancing til dawn. Sitten kyseinen pulju meni ja lopetti sen valmistamisen ja minä olin ihan Crying til dawn.
Toivon tästä uutta tuoksusuosikkia, joka korvaisi vihdoin tuon menetyksen.
Ja tuo vesikipossa killuva kukkanen oli alunperin itselleni ostaman maanantainpiristyskimpun päätähti. Sitten tiputin koko kimpun kadulle säätäessäni laukun hihnan kanssa jotain ja kukka katkesi. Maanantait, BLAAH, ikuisesti. Missä maassa tahansa.
—-
In love with this Peppermint&white tea -hand cream from H&M natural cosmetics line.
Äää nyt mulla on hirvee tarve saada toi rasva mutta täältä kurjasta Keski-Europasta ei löydy! 😀
No höh. Luulin et H&M:ää on joka ikisessä kaupungissa.
Olen seurannut blogiasi jo muutaman vuoden. Rakastin sitä jo aiemminkin, mutta Lissabonin myötä sanoihisi on tullut jotakin uutta ja ihmeellistä. Sanot itse, että kirjoitat kevytmielistä hömppää, mutta mielestäni postauksiisi on tullut Lissabonin myötä mukaan jotakin todella aitoa ja syvää. Olet auttanut minua ymmärtämään, että on enemmän kuin ok etsiä, vaeltaa ja joskus vähän sählätäkin, ja että se kuuluu elämään. Elämä jää elämättä, jos tuollaista ei uskalla tehdä; olla vähän raakile, joka saa rauhassa muhia ja kypsyä auringon ja hyvän viinin voimalla. Kiitos ihanasta blogistasi ja lempeää valoa kesääsi!:)
Oi kiitos, tämä kommentti oli NIIN ihana!
Olet auttanut minua ymmärtämään, että on enemmän kuin ok etsiä, vaeltaa ja joskus vähän sählätäkin, ja että se kuuluu elämään.
Musta tuntuu että Lissabon-aika on opettanut mulle myös tota samaa ja se on ihan hurjan tärkeä oppi.
Ihanaa kesää myös sulle. Toivottavasti siihen kuuluu myös paljon aurinkoa ja hyvää viiniä 🙂