Portugalilaisia tapoja

Norrebro summers -blogissa kerrottiin hassuista tanskalaisista tavoista ja sen innoittamana aloin pohtia vastaavia täältä Portugalista. 

Tässä muutamia, joita olen reilussa vuodessa oppinut: 

Deiteillä mies maksaa

On aika yleistä, että varsinkin ekoilla deiteillä mies maksaa. Tämä tapa on tietty ok (varsinkin rahattomalle opiskelijalle), mutta näin suomalaisena itsenäisenä naisena joskus jopa risoo se oletus siitä, että miehen on maksettava. Eräillä deiteillä miehen kanssa tyyppi piti hirveän palopuheen siitä, miten Portugali on kehitysmaa sukupuolten välisessä tasa-arvossa (aikalailla totta) ja sitten kassalla maksaessamme kaivoin puolet summasta omasta pussistani. Mitä tekee tarjoilija? Piruilee miehelle siitä, että me puolitimme laskun. 

Naiset poskipussaa miehiä ja toisiaan, miehet ei koskaan miehiä

Poskipussaaminen on kiva tapa, johon totuin tosi äkkiä. Vaikka se on läheinen, ei se ole musta yhtä intiimi kuin halaus. (Olin Suomessa vielä sellainen muinaisjäänne, jonka mielestä halaileminen aina ja kaikkialla oli vähän outoa). Mutta miehet tervehtii toisiaan yleensä sellaisella rennolla kättelyllä tai olalle taputtelulla.

Miten menee?

Kysytään kaikilta aina kaikkialla: naapureilta, koulussa, missä vaan. Ja siihen ei ole sitten tarkoitus suomalaisittain kertoa miten oikeasti menee. (Olen oppinut, vihdoin). 

Silmänisku

Olin asunut Lissabonissa puolisen vuotta, kun kerran eräänä unettomana yönä googlettelin jotain tyyliin Portugalilaiset tavat. Sitä ennen olin ihmetellyt miksi esim viisikymppiset sedät postissa, naispuoliset luokkakaverit koulussa ja kaikki muuallakin aina iskevät aina silmää. Sieltä se löytyi: silmänisku ei tarkoita täällä mitään flirttiin liittyvää. Hah. Postin sedät siis eivät pidäkään minua ultimaattisen hottiksena!

Huolehtiminen

Pääsetkö varmasti kotiin, saatanko sua metrolle, voin kävellä sun kanssa taksitolpalle, tarvitko apua reitin kanssa jne. Miehet on tosi huolehtivaisia, johon itsenäinen suomalainen nainen vastaa yleensä (päässään et WTF) ja sanomalla: I´m a local. I can do it.

!!!!?????

Aluksi ajattelin että jokainen viestiketjun tuplahuutomerkki tai –kysymysmerkki kertoo vastapuolen älykkyydestä, kunnes huomasin että se on ihan tavallinen tapa. Nykyisin harrastan itsekin tätä What are you up to?????? –viestittelyä.

Kohteliaisuus

Joka ikiseen väliin sanotaan kiitos tai anteeksi. Kadulla liian leveästi koiraansa ulkoiluttava pyytää anteeksi, kahvilan pöydästä tuolia kysyvät teinipojat ovat tosi kohteliaita, aina sanotaan joka väliin kiitos ja jos joku tönäisee toista vahingossa, pysähdytään pahoittelemaan. Kapeilla kaduilla käytöstavat onkin pakko olla hallussa. Etelä-Eurooppakulttuuriin kuuluva naisten ulkonäön spontaani kehuminenkin on useammin kohteliasta kuin perään viheltelyä. Perään viheltely on tosiaan typerää, mutta mua ei yhtään haittaa jos joku kertoo ohimennessään että hyvää iltaa, näytät kivalta tänään. 

Tervehtiminen

Aina tervehditään kaikkia. Jopa kun tullaan pieneen odotushuoneeseen terveyskeskuksessa, sanotaan hyvät päivät, sillä tavalla yleisesti, ei tietysti käydä jokaista erikseen poskipussaamassa. Täällä ei tulisi kuulonkaan olla esimerkiksi tervehtimättä naapureita. 

Vähättely

Pahoittelut mun englannin kielen taidosta tai joo puhun englantia, mutta ihan tosi vähän, sanotaan täällä usein. Ja sitten puhutaan tosi hyvin. Ja hassu huomio: siinä missä Suomen kouluissa, ainakin mulle, on opetettu termi for example, täällä kaikki sanoo for instance. Ja kukaan ei muista että sanassa tennis on kaksi ännää ja exactly lausutaan aina ihan portugalilaisittain: exatamente.  

Paakkelssit

Miehet syö leivoksia. No se nyt on vaan ihanaa ja musta vaan jotenkin vierasta suomalaisessa kulttuurissa.

Puhuttelu

Opettajia puhutellaan koulussa sanomalla aina Professor. Ja muista luokkakavereista käytetään nimitystä kolleega.

En tiiä

Virastoissa ja muualla voi ihan hyvin saada vastaukseksi en tiedä. Ei mitään että selvitänpä asiaa ja palaan, se voi usein olla vaan että en tiedä (vaikka kuuluisin todellakin ko. tyypin hommaan tietää) ja sitten seuraava asiakas.

Kahvittelu

Olen käynyt mm. kahden eri vuokraisännän kanssa kahvilla, puhumassa ihan muusta kun vuokra-asioista. Täällä kahville pyytäminen/kahvilla käyminen on jotenkin tosi perusjuttu, eikä se tarkoita yleensä mitään ihmeellisempää kun sen kahvin juomista, kesto 15 minuuttia.

Eläinrakkaus

Ihmiset rakastaa eläimiä Portugalissa! Viedessäni kissaa eläinlääkäriin, jokainen vastaantulija hymyili kuljetusboksin suuntaan. Kun paikassa ei käynytkään pankkikortti ja jouduin hakemaan käteistä, oli koko henkilökunta kissaa silittelemässä. Naapurin lapset jutustelevat kissalleni aina kun se on patiollani. Myös puistoissa vapaana juoksenteleviin koiriin suhtaudutaan tosi rennosti, vaikka ne joskus varastavatkin piknikseurueilta ruokaa.

Mummot 

Melkein aina kaupassa sellaisten mummojen, joilla on vaan yksi ostos, annetaan kiilata jonon ohi.

Tupakka

Täällä poltetaan edelleen tosi paljon tupakkaa. On myös baareja, joissa näin voi tehdä. (Ja tietysti yksi niistä on mun kantapaikka, köh köh). Toinen huomio: aina kun joku pyytää ventovieraalta tupakkaa, sille annetaan. Laitapuolen kulkijoille myös. 

Olin kerran erään baarin terassilla ystäväni kanssa, joka kysäisi baarimikolta että mikä olisi lähin paikka ostaa tupakkaa. Baarimikko kaivoi taskuaan ja ojensi ystävälleni tupakan ja sytkärin. 

Vesi

Vettä ei tuoda ravintoloissa ikinä pyytämättä. Ja kun pyydät vettä, kysytään aina että haluatko sen kylmänä. Paikalliset kun haluaa juoda veden lähes aina huoneenlämpöisenä. Vink vink: jos haluat ravintolassa välttää vedestä maksamisen, kannattaa tilata vaan glass of water. Silloin se on hanavettä, josta ei yleensä kehdata veloittaa.

Kahviloissa ja baareissa juon usein vettä omasta vesipullosta. Suomessa olisin pitänyt tällaista käytöstä ihan sairaan epäsoveliaana. 

—-

Hah. Olipa kiva miettiä näitä! Ja kaikki muut muualla asuvat, kertokaa omia kokemuksia. 

—-

I still think it´s weird that whenever you order water in Portugal, they always ask you if you want it cold. Who drinks warm water? (Well, Portuguese people, apparently).